«

»

Hei 24 2012

Muista aina, liikenteessä, monta junttii ompii eessä!

Jälleen kerran eilen seistessäni liikennevaloissa vihreää valoa odottaessani, ohitseni loikki punaisia päin malttamattomia ihmisiä. Itse jatkoin odottelua itsepintaisesti, vaikka autoja ei ollut sillä hetkellä näkyvissä. Odotin vuoroani siitä syystä, että olin painanut nappia ilmaistakseni tarpeeni tien ylitykselle. Autoilevat ystäväni ovat sanoneet sen olevan todella veemäistä, kun jalankulkija painaa nappia, mutta ei odotakaan vuoroaan. Hän ylittää tien ennen valojen vaihtumista, ja autoilijat sitten seisovat turhaan valoissa jalankulkijan valon ollessa vihreä turhaan.
Eilen oli syynä odottelulle tuo, mutta on olemassa painavempiakin syitä maltille.

Voi kamalaa, joku nyt varmasti ajattelee. Olenpas suuren luokan asian ottanut marmatukseni aiheeksi taasen. Tiedän jonkun noin ajattelevan, ja se joku on luultavasti jalankulkija. Sellainen henkilö, joka ei näe mitään ihmeellistä tai paheksuttavaa siinä, jos käyttää tilaisuuden hyväkseen ja punaisia päin kävelee.
Usean ihmisen ryhmästä olen usein ainoa, joka ei lähde ylittämään suojatietä ennen vihreän valon annettua siihen luvan.  Monesti tunnen hetkellisesti itseni typeräksikin jäädessäni yksin pojottamaan tien laitaan, sillä voisinhan aivan hyvin nopeuttaa matkaani.
Toki joskus hyvin kiireissäni olen punaisia päin kävellyt, mutta sitä ei tapahdu usein.  Tunnen itseni nimittäin vieläkin tyhmemmäksi, jos niin teen. Tiedän, mitä autoilijat ajattelevat jalankulkijoista jotka viittaavat kintaalla omille säännöilleen. Eivät ajattele hyvää. Ja hyvästä syystä he eivät hyvää ajattele. He kun ovat vastuussa joka ikinen kerta, kun jalankulkija auton alle jää. Vaikka se oman typeryytensä vuoksi sinne jäisikin.

Vaikka jalankulkija ei käyttäisi suojatietä, vaan ilmestyisi yllättäen auton eteen tehden reagoimisen mahdottomaksi, on autoilija silti yleensä se joka syyllistyy liikenteen vaarantamiseen. En tiedä, mitä sanoo laki asiasta. En tällä kertaa vastoin tapojani sitä edes lähtenyt selvittämään, sillä kuten monesti muulloinkin, on laki tässä asiassa yhdentekevä pointti. Sanoo laki mitä hyvänsä, niin autoilija on syypää liikenteessä tapahtuviin onnettomuuksiin, jos loukkaantunut on jalankulkija.

Monesti seistessäni vihreää valoa odottaen, olen pohtinut jalankulkijoiden vastuuta. Tai oikeastaan sen puutetta. Sitä, kuinka paljon he aiheuttavat vaaratilanteita ja päänvaivaa autoilijoille, ja kuinka tuo on jostakin syystä yleisesti hyväksyttyä.
Ihme kyllä muut autoilijat eivät tunnu olevan kuulemani perusteella autoilijan suurin vaaratekijä liikenteessä, vaan jalankulkijat omine sääntöineen. He ovat niitä, joita autoilijat joutuvat jatkuvasti pitämään silmällä ja joiden vuoksi autoilijat usein joutuvat kiperiin tilanteisiin. Jalankulkijat ovat heille vaaratekijä  liikenteessä, vaikka ainahan asetelma on olevinaan toisin.

Autot jos kulkevat liikenteessä sääntöjen mukaan, on niitä helppo ennakoida. Jos auto vaikkapa vilkuttaa oikealle, on se kääntymässä oikealle. Useimmiten. Jos olen ylittämässä autotietä, voin päätellä milloin voin turvallisesti sen tehdä. Auto on kääntymässä oikealle, ei siis tulossa minun suuntaani. Siispä tien yli vain, lompsis!

Mutta jalankulkijat! Kuka heitä ennakoi ja osaa varoa? Ei kukaan!
Autoilija voi päätellä jalankulkijan pysyvän poissa autotieltä valon ollessa jalankulkijalle punainen. Tai niinhän sitä luulisi. Jalankulkija saattaakin olla mielestään oikeutettu päin punaista kävelemään. Autoilijan kyllä on odotettava vuoroaan ja olla aiheuttamatta vaaraa toiselle, joka ei piittaa pätkääkään säännöistä tai muusta liikenteestä.

Mielestäni on outoa, että me jalankulkijat koemme olevamme eri asemassa autoilijoihin nähden, mitä tulee liikennesääntöjen noudattamiseen. Jos auto ajaa punaisia päin, on kuski hirviö ja kaikesta piittaamaton muiden elämän vaarantava epäsikiö. Jos autoilija millään lailla liikenteessä rikkoo sääntöjä, sitä paheksutaan hyvin voimakkaasti. Ainakin jos jalankulkija kokee joutuneensa vaaratilanteeseen kaahaavan autoilijan vuoksi. Jalankulkija kuitenkin saa täydellisen hyväksynnän saattelemana touhuta liikenteessä mitä huvittaa.

Kaikkein suurimman paheksunnan saavat osakseen ne autoilijat, jotka töytäisevät lasta. Ymmärrettäväähän tuo on, lapsia kun kuuluu varoa erityisen tarkkaan. Hehän vasta opettelevat liikenteessä kulkemista. Mutta asiat eivät ole koskaan niin yksinkertaisia, mitä joskus erehdytään luulemaan.

Ihmiset voivat pitää meteliä lasten yli ajavista autoilijoista niin paljon kuin haluavat, kunhan ensin miettivät kuuluvatko itse heihin, jotka näyttävät mallia lapsille. Mallia siitä nimittäin, kuinka punaisia päin kävellään. Lapset ottavat mallia aikuisista. Jos aikuiset lähtevät tietä ylittämään, menee lapsi perässä usein. Olen itse nähnyt monesti, kuinka lapsi hetken arvuuttelee mielessään kuuluuko hänen ylittää tie vaiko ei, kun valo näyttää punaista mutta muut ihmiset lähtevät liikkeelle. Ja surullisen usein lapsi on päätynyt itsekin tien ylittämään.

Kuulostan tekopyhältä tai en, niin juuri tuossa on syy siihen, miksi vältän punaisia päin kävelyä. En halua olla huono esimerkki. Mielestäni meidän kuuluu olla vastuussa teoistamme, ja miettiä mitkä tekomme todella saattavat vaikuttaa ympäristöön.

Lapset oppivat liikennekäyttäytymisen meiltä aikuisilta, niin kuin muunkin käyttäytymisen tässä maailmassa. On uskomatonta, kuinka emme vieläkään ymmärrä tuota seikkaa, kun arvostelemme lasten ja nuorten käytöstä missä hyvänsä tilanteessa.

On uskomatonta, että opetamme lapset piittaamattomiksi liikenteessä, vaikka samalla heille kotona tolkutetaan tien ylittämisen vaaroja. Vasen, oikea, vielä vasen. Sitten vasta yli, jos autoja ei näy. Me yritämme opettaa uskomattoman paljon tyhjää oppia lapsillemme, sillä kaikki tuo valuu hukkaan lapsen seuratessa aikuisten tekevän oppien vastaisesti.
Omalle lapselleen oppeja iskostava unohtaa vastuun muiden lasten kohdalla asiaa enempää ajattelematta ylittäessään tien väärään aikaan ilman lastaan liikkuessaan. He unohtavat, että on olemassa muitakin lapsia, jotka opettelevat liikenteen seassa kulkemaan. Joku niistä lapsista saattaa ottaa juuri heistä mallia juuri sillä hetkellä. Ja jossain toisaalla saattaa juuri heidän lapsensa ottaa mallia toisesta piittaamattomasta aikuisesta.

Jonkun vuoden kuluttua punaisia päin kävelyn ollessa lapselle jo tapa, autoilija ajaa lapsen yli ilman että rikkoo ainuttakaan sääntöä. Onko syyllinen tilanteeseen todella autoilija, vai olisiko mahdollista lapsen rikkoneen sääntöjä? Ja onko lapsi se ainoa syyllinen myöskään?

Itselläni ei ole ajokorttia, saati autoa. En siis ole tässä kirjoittamassa autoilijana, joka haluaa puolustella oikeuttaan liikennesääntöjen rikkomiseen. Olen jalankulkija sekä pyöräilijä. Annan nyt kritiikkiä jalankulkijoille koska he sen ansaitsevat. Monestakin syystä.
Kuinka me voimme vaatia vaaratonta liikennettä, autoilijoiden virheettömyyttä tai lapsille turvallista koulumatkaa, kun me niin viisaat ja vastuulliset aikuiset poukkoilemme liikenteen seassa miten sattuu?

Pian alkavat jälleen kampanjat turvallisen koulumatkan eteen lasten aloittaessa koulunsa. Kampanjat olisi hyvä kohdistaa muillekin kuin vain autoilijoille. He eivät ole liikenteessä yksin.

 

Vastaa