«

»

Huh 04 2011

Poliittinen heräämisyritys

Äänestämällä siis voin vaikuttaa, oukkeidoooo.

Olen ehkä lapsellinen tässä asiassa, kun ajoittain ajattelen niin kuin teininä. Eli ettei vois vähempää niinku siis kiinnostaa tää vaalitouhu. Suurimmaksi osaksi ajattelen että vaalit ja äänestys on täysin turhaa touhua, koska en koe eduskunnassa ihmettelevän joukon tekevän tarpeeksi ääneni eteen.

Tyhjän äänestäminen ei kuitenkaan ole oikea vaihtoehto sekään, parista syystä. Kun näin näkyvästikin arvostelen kaiken maailman asioita, olisi aika noloa jatkaa kritisointia ilman että olisin edes yrittänyt vaikuttaa asioihin. Lisäksi tyhjä äänestyslipuke on jonkun voitto sekin, siitä kun saattaa hyötyä juuri sellaiset joille en ääntäni missään nimessä antaisi. En ollut edes ajatellut asiaa tuolta kantilta, ennen kuin eräs ystäväni päästi tuon viisauden suustaan. En edes varmuudella tiennyt jokin aika sitten mitä puolueita tässä maassa edes on, tai mitä aatetta mikäkin puolue on kannattavinaan. Niin paljon olen ollut innostunut politiikan maailmaan perehtymään.

En väkisin itseäni ole virittänyt vaalitunnelmaan tälläkään kertaa, vaan kiinnostukseni vaalitouhuun sai heräämään Perussuomalaiset. Siihenkin joukkoon kuuluu toki monelaista mieltä, mutta puolue vetoaa minuun eniten. Puolueet touhuineen ovat aina olleet mysteeri minulle, ja olen ihmetellyt ihmisten nahistelua puolueiden kannatuksesta.

Eikös minun pitäisi äänestää ihmistä eikä puoluetta?

Politiikka on mielestäni naurettavaa touhua, sillä törmään kaikkialla vain ristiriitoihin. Siihen nyt kuitenkin joudun yhden lappusen verran tietoisesti sotkeutumaan tulevissa vaaleissa. Äänestän ensimmäistä kertaa elämäni aikana. Ei ole ollut syynä protesti, välinpitämättömyys taikka vastuusta luistaminen sille, että näin todellakin on päässyt käymään. Yksinkertaisesti en ole osannut ottaa kantaa, enkä siis ole halunnut äänestää. Jos tietoni politiikasta on tässä esiin tulleen luokkaa, niin olisi ollut  nimenomaan vastuutonta äänestää vain jotakin äänestämisen vuoksi. Niin olen asian nähnyt.

Jos en osaa mitenkään perustella äänestämäni henkilön päätymistä valinnakseni, on äänestäminen sama asia kuin tyhjän äänestäminen.

Mielestäni asian voi tasan noin yksinkertaisesti ajatella, sillä meidän kuuluu valita sopivat ihmiset meidän asioitamme ajamaan. En ymmärrä ihmisten pitämää meteliä äänestyksestä, sillä hyvin moni toista arvostelevista jättää äänensä nimen omaan aivan vääristä syistä. Pata kattilaa soimaa. Lisäksi äänestämisen voisi hoitaa pienemmälläkin hälyllä. Ihmiset menevät ja äänestävät, kun ovat itsekseen miettineet vaalien alla kantansa ja itselleen tärkeät asiat.

Vaalikone tuotti vaikeuksia, sillä Natoon liittymiset ja jotkin talouskysymykset jouduin ohittamaan. En ole oikeastaan tarpeeksi ajatellut monia asioita, joihin pitäisi olla mielipide.

Naiivilla ja typerällä lapsen poliittisen tietämyksen tasollani ajattelen kuitenkin asiaa sillä kaikille tutulla maalaisjärjellä. Talous kun on suuri kiistakapula tällä hetkellä, en ainakaan valitse ehdokastani sen perusteella mitä lupauksia talouden suhteen satelee. Talous kun ei  itsestämme vain ole kiinni, en ymmärrä miksi sen suhteen luvataan ja spekuloidaan tarpeellista määrää enemmän. Aika vähän on meillä omissa käsissämme valtaa, asemasta riippumatta. Kun omassa maassamme on köyhyysrajan alapuolella sinnitteleviä ihmisiä samaan aikaan käsittämättömien summien siirtyessä muiden maiden auttamiseen, meillä ei ole päättäjiä jotka olisivat kykeneviä antamaan mitään lupauksia sen asian suhteen. Meidän on pakko sopimusten vuoksi rahaa tunkea muiden maiden ongelmia paikkailemaan, joten ihmisetkö nyt sitten ihan vakavissaan kokevat valinneensa oikein kun päätyvät niihin suuria lupauksia jakeleviin kädettömiin?

Jokaisella luultavasti on edes jonkinlainen kosketus ollut tukien ja avun varassa sinnittelemisen helvettiin. Joko on itse ollut pahassa jamassa tai elämä on heitellyt ihmisiä lähipiirissä. Itse olen monin tavoin eri etäisyyksiltä nähnyt ja kokenut millaista on elämä sosiaalijärjestelmän näyttäessä ne parhaat puolensa.

Jos kehitysvammaisen lapsen elintärkeä kuntoutusväline katsotaan liian suureksi menoeräksi, on talous hoidettu aika käsittämättömällä tavalla rahaa kuitenkin samalla kadotessa muille maille.

Vastaavat asiat saavat ihmettelemään mitä järkeä on äänestää kenenkään yhtään minkään puolesta, kun puolueet taistelevat kaikkein kuuluvimmin niistä asioista jotka ovat omasta arjestani kaikkein kauimpana? Se on niitä juttuja, joita en tule edes ymmärtämään, koska en viitsi edes yrittää. Muuten menee yli ymmärryksen lopullisesti koko touhu!

 

 

 

Vastaa