«

»

Kes 15 2011

Poliisiksi päätti ryhtyä hän

Miesten kaveriporukassa joka luonnollisesti intoutuu poikamaisiin jekkuiluihinkin toisinaan, yksi sankari ilmoittaa aikovansa poliisiksi. Yhtenä päivänä niin vain käy. Leikitellään tällaisella mahdollisella tapahtumalla.

Ei se vielä ole suurin ongelma tietenkään, vaan tuon ihmisen muuttuminen täydellisesti muita osoittelevaksi, ahdasmieliseksi, tekopyhäksi, mukamas paremmaksi ja valehtelematta vieläpä ylpeäksi ratkaisustaan olevaksi vieraaksi hengailijaksi. Hetkessä kaikki tuo lisäksi tapahtuu.
Ei sekään vielä ihan riitä katkaisemaan viimeistä pinnaa ystäviltä, kyllä kaverit vähän venyttävät sietokykyään tietysti. Saattaahan se idea mennä vaikka ohikin siinä odotellessa. Ero melkein naisesta ja muuta meneillään, ehkä kyseessä on vain hetkellistä sekoamista miesparalla.

Mutta se ei mennyt ohi, tuo uusi kutsumus. Lopullisen välirikon aiheuttikin poliisiksi aikovan paha mieli muiden reaktiosta hänen onneensa. Hän ei saanut tukea jota oli jostakin syystä tyhmänä odottanut.
Olisiko tuo ystävä valmis poliisina ollessaan osoittamaan ketään näistä tukensa evänneistä luopioista ystävikseen? Heitä juuri, joilla on rikosrekisterissä suttusia, tai jotka muuten vain eivät tee hyvää poliisin kiiltopinnalle. Tuskin.
Tuskin olisi tuo pettynyt haaveilija noin suuressa omahyväisyydessään valmis vaarantamaan mitään elämästään. Ja jos joku pitää raakana selän kääntymisiä poliisin uran vuoksi, voi pohtia samaan menoon loukkaantumisen määrää niillä  selän kääntävillä ystävillä. heillä, jotka todistivat omin silmin ystävälleen todella poliisiuran olevan tiukemmin kiinni pitämisen arvoinen kuin vanhat ystävyyssuhteet. Kaikki kokemukset vuosien aikana olivat yllättäen poliisikokelaalle arvotonta sontaa kun hän päätti hypätä mukaan maailmaan, jota tietää ystäväpiirinsä välttelevän.
Sitä yhtä kaiken sekaisin laittavaa rajoja rikkonutta haihattelijaa pitäisi jonkun mielestä vieläpä ymmärtää ja ihailla. Vaikka hän se meni tekemään ratkaisun, jonka tiesi aiheuttavan närää läheisissä ihmisissä. Tietoista välien koettelua on tuoda poliisi itsessään esiin aina ja kaikkialla, vaatimalla milloin minkäkin toiminnan loppumista. Roskaamisesta lähtien.

Mutta ennen kuin välit menivät kokonaan tuollaisen tilanteen vuoksi katkolle, täytyi vähän kiusaa edes tehdä. Se on pakollista, inhimillistä käytöstä jopa. Mahis poliisin psyykettä päästä heilauttamaan on liian houkutteleva.
Poliisikokelas siis kuskiksi, kurvaus huoltoasemalle tankkaukseen ja sisältä pojat tupakkia ostamaan. Poliisialkio istuu tyytyväisenä ratin takana, kun yllättäen hirmu hälyn keskeltä pojat juoksevat ulos asemalta kukin yhtä tai kahta kaljakoria mukanaan tuoden. Eikä kukaan muistanut maksaa niistä tietenkään. Takaluukku auki, kaljat sisään, poliisihaaveilijan vastaväitteitä ei oteta huomioon. Uhkailuun siirrytään jos ei ala auto kaahata karkuteille. Matka taittuu mukavasti kuskin itkiessä mahdollisesti mönkään menevää uraansa. Mutta kaikilla muilla oli oikein mukavaa.
Jos ei muuten ymmärrä mihin tilaan kaverisuhteet asetti, tuolla konkreettisella keinolla tehtiin selväksi ainakin väleihin syntyneen eron olemassaolo. Myös se osoitettiin selkeästi kuka siellä autossa oli ainoa ongelman luoja. Hänen itkunsa ja estelynsä olisivat voineet aiheuttaa koko poppoon jäämisen kiinni.
Rötöstely ei kuulunut kenelläkään auton pojista tapoihin, mutta tuona kertana se päätettiin toteuttaa.

Jostakin syystä ihmiset yrittivät vähän edes ymmärtää siltikin kaverivuosien vuoksi sitä erästä onnetonta, joka aikoi ihan todella poliisiksi ryhtyä. Tietysti myös ehkäpä vähän halusivat pitää vihollista lähellä, kuten kehoitetaan. Miten vain, mutta joku jännä ilmiö sai mitä epäluuloisimmatkin ihmiset hyväksymään tuon pollarimielisen läheisyydessään. Luulen että ihmiset eivät sisäistäneet tai käsittäneet tyypin olevan tosissaan. Siinä se sai olla mukana sitten jotenkin päin toisinaan.

Kyseessä siis ajatusleikki vain, toki. Tosielämän sellainen. Poliisin ura tuntui olevan niin suuri haave, että olettaisi sen hommansa sitten hoitavan sillä suurella ylpeydellä ja antaumuksellaan. Edes siksi, että ei jäisi harmittamaan sotketut ystävyyssuhteet. Mutta poliisi hoiti asiansa poliisivoimissa ennätyksellisen lyhyessä ajassa siihen pisteeseen, että hän ei ole enää poliisi. Eikä tule enää koskaan olemaan. Joten ystävillä todellakin on syytä ihmetellä ja olla se loukkaantunut osapuoli.

Vaikka ei kukaan kyllä kyseistä herraa kaipaa.

Vastaa