«

»

Tam 02 2011

Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä!

Tänään jälleen kerran sain kohdata vääränlaisessa ammatissa olevan ihmisen mennessäni tapaamaan miestäni.
Vankilan vartijoiden työ ei varmasti ole helppoa, saati joka pojan unelma-ammatti. Mutta työssä ei koskaan ammattilaisen huono fiilis saa näkyä. Eikä ole se vangin omaisenkaan osa niin helppo ja huoleton, että se kestäisi ongelmia turhasta. Kumpikin ovat vankilaan saapuessaan sinne menossa omasta valinnastaan, tapaaja sekä vartija. Kummankaan elämän vaikeus ei ole sen toisen vika, eikä useimmiten vangin asustelu vankilassa  kummankaan syytä. Ammatti kuin ammatti,  ei ammatinvalintaa tehdessä kannata hakea töihin monella tavalla haastavaan ympäristöön, jos ei  ymmärrä mitä kaikkea työ todella pitää sisällään. Jos ei osaa kommunikoida, jos pitää työtä mahiksenaan olla jotakin suurta tai jos ei omista kykyä empatiaan, ei ole vankila oikea paikka lähteä katkeruutta ja traumoja purkamaan.

Vartijoiden työhön kuuluu tapaajien ja omaisten kanssa asioiden hoitamista ja kommunikointia. Ei ainoastaan ovien avaamista ja sulkemista. Miksi siis tänään(kin) oli tapaajien vastaanotossa vartija, joka puhutteli tylysti minua, kun vieläpä olin selvästi pahoilla mielin tultuani paikalle turhaan? En ilkeä, vaan allapäin kun en nähnytkään miestäni. Onhan se 45 min viikossa ihan liikaa miehensä seurassa olemiselle, niin että eihän tuo yksi peruuntuminen haittaa! Kusipää!
Ehkä vartijoilla ei ole kokemusta kumppanista, jonka seuraan todella haluaa. Vai mikä niitä joitakin vaivaa?

Jos työ joskus tympiikin, ei se missään nimessä ole tapaajien vika. Eikä niiden vankienkaan. Ihan turha on luulla olevansa jotenkin parempi, kun saa muita komennella ja pikkaisen valtaa käsissään pitää. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, ja se koskee tätäkin asiaa.
Mieheni itsekin vankilan sisällä kohtelee ystävällisesti vartijoita, jos he kohtelevat samoin häntä. Miksi minä siis vain omaisena osoittaisin mieltäni, ja antaisin hankalan vaimon kuvan samalla mieheni nolaten? Yritän kyllä ensin hyvällä, sitten vasta sodalla.
Monet tapaajat ovat vartijoille tympeitä ja ovat heille vihamielisiä. Ymmärrän sen, että vartijoita kohtaan tuntema vastenmielisyys joskus näkyy tapaajista. Vartijoista ei kuule usein hyvää palautetta vangeilta, joten totta kai omainen siihen reagoi. Tapaajan ollessa tyly, on sitä usein vartijakin, selvä peli ja sillä selvä. Ymmärrän että vartijoilla ei riitä hymyä jos moni tapaaja on heitä kohdellut paskamaisesti samaisena päivänä, mutta sekään ei ole syytäni. Itse jos yritän olla asiallinen, he vosivat sitä sitten arvostaa.
Käytös saattaa muuttua puoleltani kovastikin jatkossa , jos en sillä ystävällisyydellä mitään saavuta. En toki tarkoita vittuilua ja pienimuotoista kapinaa, sillä  jos jollain lailla vartijoiden pinnan kiristäisin, kenelle se kostettaisiin? Miehelleni tietysti, joka on siellä vartijoiden vaikutuspiirin alaisuudessa kaiket päivät. Voin kuitenkin olla yksi kylmästi kohteleva omainen lisää, ei se omaa elämääni juurikaan surkeammaksi tee.

Tänään oli yksi niistä harvoista kerroista, kun haistatin vankilan henkilökunnalle.

Mieheni siirrettiin toiseen vankilaan, jossa hän on ollut ennenkin. Paikka on siis tuttu ja käytännöt samoin. Eilen mieheni äidin mennessä tapaamiseen reilusti ajoissa, hänelle sanottiin sen olevan tarpeetonta. Että kunhan tulee alkamisaikaan mennessä, niin ehtii hyvin. Tänään sitten itse lähdin tapaamiseen ajatellen hyvin ehtiväni kun olen viimeistään kymmenen minuuttia ennen tapaamisen alkamista portilla. Vartijapa siellä sanoi minun olevan pari minuuttia myöhässä, eikä päästänyt sisään. Olin paikalla kymmenen minuuttia ennen alkua, aivan niinkuin olin arvioinut. Tapaajien kuuluu tulla paikalle 15 minuuttia ennen, sanoi tuo iloton ihmisen kaltainen. Eipä ole ensimmäinen kerta kun ei mene yksiin vartijoiden antamat tiedot. Kysyin miksi anopilleni annettiin täysin erilaista infoa, johon tuo vartija tylysti vastasi, että sama käytäntöhän on ollut jo vuosia. Että ei ole kukaan mitään tuollaista tietoa antanut.
Mistä se vartija kaikkien sanomiset muka voi tietää? Ja onko se todella niin suuri vaiva, yksittäinen tapaaja joka ei myöhästele yleisesti, joskus päästää ovesta sisään pikkuriikkisen myöhässä kun itse tapaaminen ei ole edes alkanut?
Ja tiedän kyllä mikä on ollut ohjeistus jo vuosien ajan! Mutta jos annetaan uudet ohjeet, pitäisikö niitä vastaan asettua ja olettaa että silti mennään niiden vanhojen mukaan?!
Vartijat eivät sitä paitsi voi olettaa kaikkien käyneen vuosia tapaamisissa, tai olevan kaikesta tietoinen välissä vangin oltua kotona tai toisessa vankilassa.

Tiedotus voisi kulkea paremmin, sillä vankilan omilla kotisivuilla ei mainita muuta kuin alkamisaika tapaamiselle. Ei saapumisaikaa. Ja jos tietoa soittamalla tiedustelee, ei ole takeita että saa oikean tiedon!
On selvää, että ajoissa on hyvä tulla, mutta ihmettelenkin tässä yksittäisen tapaajan saamaa kohtelua. En suinkaan vaadi että  jatkuva myöhästely olisi sallittava tai etteikö molemminpuolisesti täytyisi asioiden hoitamista helpottaa. Mutta tarkoitankin nimenomaan molemminpuolisesti. Vartijoilla ei ole oikeutta käyttää asemaansa väärin, ja olla ottamatta vastuuta tekemistään virheistä.
Meillä omaisilla on tarpeeksi vaikeaa kaiken keskellä ja yhteydenpito vähäistä vankien kanssa ilman lisäkiemuroitakin. Eikä siellä tapaamisissa käyminen ole maailman siisteintä touhua ilman vartijoiden vittuilua ja asioiden sotkemistakaan. Omaiset eivät ole helpossa elämäntilanteessa eivätkä siten sopivia kohteita työstressin purkamiselle.

Toki asiasta laitoin valitusta menemään, mutta eipä niihin juuri koskaan puututa. Vartijalta korkeintaan kysytään, onko mahdollista meidän saaneen ristiriitaista tietoa. Vartija tietysti vastaa, että ehei. Ja kukapa asiaa enempää murehtisi?
Jos onkin todellinen syy sille, että tapaaminen ei toteudu tai on muuta ilmoitettavaa, voisi vartijat puhua edes vähän lempeämmin. Tänään tapaamani vartija aiheutti ihan kaameaa vitutusta, onko se hänen työnsä tarkoitus? Ei ole, työnkuva ei sellaista laske onnistuneeksi työksi.

Jos on vartijaksi halunnut jotta voi ihmisiä kyykyttää, niin kannattaa mennä muualle duuniin. Siellä vankilan käytävillä saapastellessa saattaa vartijasta tuntua kuin omistaisi koko maailman, mutta täytyisi muistaa että joskus saattaa kohdata kadulla vangin jota on kohdellut epäreilusti. Joku heistä saattaa oivan tilaisuuden tullen käyttää sen hyväkseen ja purkaa omaa kaunaansa. Reilua mielestäni, jokainen on niskan päällä vuorostaan! Tosin kyllähän vartija menisi asiasta itkemään, se on selvä. Yksin ei heidän tarvitse selvitä mistään, koskaan. Eikä myöskään olla se jonka sanaa ei uskota…

Minä kunnioitan vartijoiden työpaikkaa, siksi heitä kohtelen niin kuin itseäni toivoisin työpaikallani kohdeltavan. He eivät ole vain työpaikallaan, vaan monen ihmisen asuinpaikassa, kodissa  ja elämän keskellä sitä työtään tekemässä.
Jos siis on tarve toteuttaa pientä sortajaa itsessään, on väärällä tavalla sitä toteuttamassa. Lisäksi pienempien kiusaaminen on noloa. Tässä tapauksessa harmia kiusasta yleensä tulee reilusti suuremmille, mutta ollessaan työn puolesta niskan päällä vartija tavallaan kiusaa pienempäänsä. Nolo ja kaiken lisäksi tyhmä se on silloin, kun se aliarvioi seuraukset luullessaan että kukaan ei koskaan älähdä, tai ettei vangit muistaisi jokapäiväisiä naamoja elämässään enää myöhemmin. Kukkoilulle on toinen paikka, vankila ei ole fiksuin eikä reiluin.

Vartijoiden kelpoisuusvaatimukset ovat korkealla, pitäen sisällään maininnan painotetusti henkilökohtaisesta kyvystä esim. omaisten kanssa asioiden hoitamiseen. Ehkäpä niistä vaatimuksista kuitenkin luistetaan etenkin Etelä-Suomessa, jossa vartijan työhön on vaikea löytää sopivia henkilöitä. Ikävää, että siitä huolimatta vankilaan heitetään liian herkästi ja vääristä syistä, ilman riittäviä keinoja pitää homma kasassa. Siitä maksavat jälleen vangit ja heidän omaisensa. Hyvin, hyvin ikävää.

” Rikosseuraamusala on vaativaa, ihmisten kanssa tehtävää työtä, ja se edellyttää ammatillista työotetta. Ammatillisuuteen kuuluvat mm. työn jatkuva arviointi ja kehittäminen, yhteistyökyky sekä kyky kehittää omia vuorovaikutustaitoja. Työssä tulee käyttää niin tukea kuin kontrolliakin.
Periaatteena alalla on, että henkilökunta toimii hyvässä vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä keskenään, muiden viranomaisten, tuomittujen ja heidän omaistensa sekä vapaaehtoisjärjestöjen, seurakuntien ja muiden sidosryhmien kanssa. ” – Rikosseuraamuslaitos –

 

Vastaa