«

»

Jou 18 2010

Ulkonäollä on merkitystä

Ulkokuoreen panostus ja sen esiin tuominen on jollakin tavalla tuomittavaa kaikesta saamastaan touhotuksesta huolimatta. Sen ylläpito ja parantelu on esillä kaikkialla kannustaen  parantelemaan jotakin itsessään. Naisellisuuden esille tuovia ja ulkonäöstään tarkkoja ihmisiä katsotaan usein halveksivasti ja arvostelevasti. Aivoton blondi ja juntti lihasten pullistelija ovat muutamia esimerkkejä siitä, kuinka ihmiset toisia arvostellessaan liittävät kauniin ulkokuoren ja tyhmyyden toisiinsa. Miesten himoitsemaa naista pidetään halpana ja tyrkkynä, vaikka ei seisoisikaan alasti keskellä ravintolaa.

Itserakkaus, koppavuus, ylimielisyys, pinnallisuus, kevytmielisyys…  Ihminen joka itsestään pitää ja sitä esille tuo, on aina raahaava perässään noiden ei niin kivojen adjektiivien letkaa. Asioista, joiden kuuluisi olla ihmiselle hyväksi, on tehty huonoja ominaisuuksia. Itserakkaus on ainoastaan huonoksi piirteeksi leimattu, vaikka se johtaa myös itsestään huolehtimiseen ja on siis hyväksikin. Ihmisen kuuluisi kaiketi olla kehumatta itseään, sillä hyvien puolien luettelu on hävytöntä.

Usein kuulee jonkun sanovan, että oma kumppani on  vieressä muiden syiden kuin ulkonäön vuoksi. Toivottavaa se onkin, että sievä naama ei yksinään riitä kumppanuuteen. Kuka kuitenkaan sanoo ääneen, että oma puoliso ei näe hänessä kaunista ja seksikästä olentoa ja ylpeilee sillä että ei ulkoisen vetovoimansa avulla ole kumppaniaan valloittanut? Ulkokuori ensimmäisenä näkyy muille, halusimme tai emme.
Ei voi olla intohimoa jos kumppani ei miellytä ja herätä haluja. Ilman intohimoa halaukset taas ovat tunteettomia. Joten se osa-alue jää aika tyhjäksi. Ei voi mainostaa hellyyden olevan tärkeämpää kuin seksin, sillä niiden pitäisi kulkeä käsi kädessä. Kun liikaa tuo esiin halausten tärkeyttä seksipuolen taas jättämällä ilman arvostusta, oikeastaan tuntuu nimen omaan ajattelevan seksin tärkeyttä yllättävän paljon. Sen selvästi näkee jonakin sellaisena jonka suuruutta vastaan täytyy asettua. Läheisyys ja hellyys ovat minun elämässäni uskomattoman tärkeitä asioita. Läheisyyttä ei kuitenkaan ole kuollut käsi toisen ympärillä, intohimoa ei ole suoritus tavan vuoksi tiistaisin. Eikä kumppanuutta ja rakkautta se, että pysytään yhdessä tottumuksesta.
Toimivaan parisuhteeseen tarvitaan kaikkea tasapuolisesti, mutta monet asiat tulevat esiin vasta tutustumisen kautta. Ihmisen kaikki piirteet ja ajatukset eivät tule esiin ensikohtaamisella, joten yleensä ihminen kiinnittää toisessa huomiota ulkonäköön ensimmäiseksi. Jos pitää itseään rumana, sille olisi syytä tehdä jotakin. Usein ajatus rumuudesta on täysin aiheetonta, ja silloin on aloitettava pääkopan sisällön muokkaamisesta. Mielestäni ihminen joka ei usko ulkoisen minänsä tärkeyteen, ei pidä itseään kovin tärkeänä muutenkaan. Enkä ole yksin mielipiteeni kanssa. Hyvin harva on tosissaan kiistänyt ettei tekisi tapaamastaan ihmisestä rajujakin päätelmiä ulkonäön perusteella. Ensivaikutelma on tärkein, jotkut hokemat pitävät paikkansa.

Kauneus ei liity vain ihmisen ulkonäköön, kauneutta on monenlaista. Perhonen, laulu, pilven hattara tai lähes mikä tahansa voi olla kaunis asia. Kasa paskaa kadulla ei ole. Miksi siis jotkut yrittävät väittää kauneuden olevan yliarvostettua ja jonkun muka pitävän rumuudesta? Ei kukaan ihan tosissaan voi rakastaa rumuutta! Kauneus on katsojan silmissä, jotakin kaunista meissä jokaisessa on. Jotkut vain haluavat sen vähänkin piilottaa ryhtymällä sontakasaksi mielummin kuin kukkakimpuksi. Kyllä joku sen läjän päälle astuu, ne on aina kyllä joka paikassa näkyvillä vaikka kaiken järjen mukaan sivussa oleva varjopaikka olisi oikeampi sijainti. Jostakin syystä sontakasakin haluaa olla kaikkein näkyvin asia maailmassa, mutta tekee sen toisella tavalla kuin muut. Ei siinä ole mitään hienoa olla esillä ja huomattu ilman kauneutta, sillä esilletulon tarve  on silti sama.

Ihmiset ovat jostakin syystä käsittäneet ulkoisen kauneuden olevan niitä kauneusihanteita lehtien sivuilta ja muualta valtavirrasta. Eihän kauneutta ole silloin enää jäljellä, jos kaikki näyttävät samalta. Kauneuden tekee ihmisen persoona, joka tulee esiin ulkokuoressa. Ulkoinen ja sisäinen on jaettu tiukasti erilleen toisistaan. Mihin on kadonnut ajatus, että jokainen on kaunis omalla tavallaan vai onko siihen koskaan uskottukaan? Sisäinen ja ulkoinen kauneus kulkevat käsi kädessä. Jos todella aivoissa ei liiku mitään muuta kuin huulipunan haalistumisen pelko ja ulkokuoren tuunailu, on suuri osa kapasiteetista pois päältä. Kaunis kuori on teennäinen ja iloton ilman sisältä tulevaa itsevarmuutta. Kun ne jotka liputtavat sen rumuuden puolesta, näkevät ihmisen jota ihaillaan kauneuden vuoksi, he eivät näe mitä siinä ihmisessä todella ihaillaan. Tapaa katsoa muita ihmisiä, käden puristusta, hymyä, eloisuutta ja muita ominaisuuksia. Eli sitä itsevarmuutta ja kykyä olla muiden keskellä häpeämättä itseään. Pidän omasta itsestään huolen pitämistä viisaana hommana. Itsensä rakastaminen ja arvostaminen on itsensä kunnioittamisen perusta. Ja minne pääset tässä maailmassa ilman kunnioitusta?

Lopetetaan ihmisten jakaminen rumiin ja kauniisiin. Ennen kaikkea kaikki minkä tahansa kauneuden puolustajat lopettakaa jankutus siitä, ettei ulkonäöllä ole mitään todellista arvoa. Pitääkö se kauneus eritellä, jaotella ja selitellä? Kyseessä on kokonaisuus, toimiva paketti jossa kaksi puolta kannattelevat toisiaan. Kulkevat käsi kädessä ja auttavat pitämään toisiaan terveinä. Iho ja sisälmykset, ne on samaa ihmistä kaikki. On olemassa vain yksi kauneus. Tasapainoisuus.

Jos joku nyt kaivelee nenästään viime kesän hernesatoa, niin toivon että sitä ulos kaivellessa lukee tekstin uudelleen ja ymmärtää mitä siellä todella yritin kertoa. Omasta puolestani sanon vain, että en halveksi rumia ihmisiä. Minä säälin heitä jotka pitävät itseään rumana ja siihen tyytyvät. Kun ei sellaista ihmistä ole olemassakaan, joka ei olisi kaunis paketti.

Vastaa