»

Elo 21 2010

Helppo tie pyhyyteen

Olen kovasti yrittänyt ja yrittänyt – kuten aina – olla avoimin mielin ja valmiina oppimaan uusia asioita. Kykyni ymmärtää jotakin joka pakottaa niin kovasti yrittämään, on nyt lakannut.

Olen viime tunteina keskustellut uskonnosta ja ihmisten erilaisista taustoista muutaman ihmisen kanssa. Olen joutunut monia puoliani venyttämään äärimmilleen, jotta olen kyennyt niinkin paljon aihetta käsittelemään ihmisen kanssa joka ei ole kykeneväinen sellaisiin puheenaiheisiin. Mielipide tuntuu hänellä muuttuvan jatkuvasti, koska hän ei osaa juuri mitään väitettään perustella. Kaiken minun sanomani hän heti kieltää kuitenkin, ilmeisesti vain koska ei halua jäädä alakynteen tässä asiassa. Ei kesksutelun pidä olla taistelu, mutta ilmeisesti tässä nyt onkin kyse lapsellisesta kommunikoinnista ja tarpeesta olla eri mieltä koska kiukuttaa. Uskonto on, oli se mikä uskonto tahansa, pyhä asia sille jonka uskonto se on. En kestä jos ihminen puhuu uskostaan antaen kuvan sen mukaan todella elävänsä mutta ei sitten kuitenkaan oikeastaan mitään uskontonsa vaatimia asioita noudata. Uskokoon vaikka porkkanaan, mutta jos uskot niin uskot. Jos et, niin et! Kyseenalaista vaikka sen porkkanan sana, mutta älä valikoi puolta joka on enemmän oranssi! Puhuminen uskosta ja muiden kunnioituksesta, samalla kun rikkoo useita korokkeelle nostamansa uskonnon käskyistä ja opeista,  on uskonnon pilkkaamista. Jos puhuu Jumalan sanan noudattamisesta, mutta luulee olevansa turvassa kaikelta jos äiti ei näe, on kyllä aika oudolla tavalla Jumalan pelossa. Kaivatessaan teoilleen ja itselleen jollain lailla etuoikeutettua asemaa, tämä uskonnolleen muka lojaali ihminen ottaa uskonnostaan vain hyödyllisiä asioita esille.Toisessa hetkessä hän jo kiertää samaa sanaa jotta voi puolustella jotakin tekemäänsä asiaa.

Tämä kyseinen ihminen menetti paljon miehistä pituuttaan puhumalla paljon mutta jättämättä merkkiäkään johdonmukaisuudesta. Tunnen melkein epätoivon aiheuttamaa raivoa, kun kuuntelen miten ristiriitaisesti ihminen voikaan puhua ja toimia!

Näen itsepetosta, viitsimättömyyttä, mielen köyhyyttä ja tyhmyyttä. Minun ei pitäisi olla näin tympääntynyt, mutta onhan se typerää uskoa niin sokeasti että siirtää koko elämänsä sinne tuntemattoman niskoille. On tekopyhyyttä yrittää tehdä pyhempiä tai parempia asioista, koska on tehnyt ne jumalan nimeen.Keskustelu kahden kulttuurin eroista voi olla joskus turhauttavaa. Toinen on muodostanut ajatusmaailmansa ympäristön paineen ja uskonnon mukaan, ja on vielä hukassa itsensä kanssa. Ei ole valmis millekään toisenlaiselle näkökannalle kuitenkaan vankasti seisomatta omiensa takana.

Hän kysyi minulta, miten meidän maassamme tapetaan karjaeläimet. Selitin niin hyvin kuin osasin. Se on nopeaa ja raadollista elävien olentojen joukkojonotusta kuolemaan, mutta meillä ruuaksi menevä eläin edustaa vain tuotetta joka on matkalla lautaselle. Ikävä tosiasia on, että monet eläimet ovat vain hyötyeläimiä. Suloisia, hukkaan meneviä ja aliarvostettuja tietysti. Mutta meille se on niin arkipäiväinen juttu, ettei siitä sen kummemmin paineita oteta. Näin se on. Kuulemma tämän ihmisen kulttuurissa ihmiset tekevät asian oikealla tavalla. Eläintä kunnioittaen. Antamalla arvoa elämälle joka ruuaksi muuttuu. Niinhän siellä pyhässä kirjassa varmaan jossakin sanotaan, mutta haluaisinpa tietää niinkö se todella menee.  He viiltävät eläimen kurkun auki, tietysti jumalalle koko toiminnan omistaen. Tappamista molemmat tavat ovat, ruuaksi päätyvät molemmalla tavalla eläimet, aivan sama lopputulos siis. Toisessa tavassa on ihmisellä kyseessä itsepetos, siinä on tosin siis yksi ero. Jonossa tappava on sentään hyväksynyt sen, että eläimet ovat hänelle ravintoa ja menevät hänen silmiensä edessä kuolemaansa. Pian saavat ihmiset herkkua pöytään. Turha tunteilu on poissa, koska asiassa ei ole juurikaan mitään kaunista tai pyhää. Ihminen toteuttaa itseään ilman tekosyitä. Toinen taas sekoittaa Jumalan asiaan, joka on täysin luonnollinen, eli ravinnon hankintaan. Hän kokee olevansa parempi ihminen ja lihansa ansainnut, koska toimii oikealla tavalla. Tavalla, joka ensinnäkin tappaa kansan nälkään hitaudellaan. Käsittelemällä jokaisen lehmän yksilönä ja tehden jokaisesta taposta hyväksytyn teon seremonioineen, ravinnon hankinta vie aika kauan.

Possua ei myöskään saa syödä, ei siinä mitään uutta ole. Mutta saapas sittenkin, jos on kuolemassa nälkään. Hmmmm… Eli siis pykälä porsaan reiällä. Heidän uskonnossaan on parempi rikkoa käskyjä kuoleman uhatessa, kuin kuolla uskonsa vuoksi.Itse pidän ainakin kiinni siitä mihin uskon. Siihen uskon ainakin ettei sialla ja lehmällä ole oikein muuta virkaa, kuin palvella ihmisten tarpeita. En ole sitä asiaa päättänyt. Jos jumala on kaiken luonut, hänhän se näin on päättänyt. Jos hän laittaa tänne possuja joita ei saa syödä, antamatta niille muutakaan tarkoitusta, Jumala on niin sairas heebo etten näe syytä edelleenkään sen sanaa palvoa ja ylistää.

Tämä oli vain pieni esimerkki siitä, miten kaikesta voi tehdä pyhää ja kaunista kun tietää millä sen oikeuttaa. Tappaminenkin saa uudet ulottuvuudet, kun pyhimyksinä mennään ja pistetään elukat lihoiksi!

Vastaa