«

»

Lok 25 2010

Miehet vailla tasa-arvoa

Sukupuolten tasa-arvo on pyrkimys taata molemmille sukupuolille samat oikeudet ja velvollisuudet.

Tämä on se asia, johon feministien olisi tarkoitus tähdätä.  Kuitenkin jos alkaa tutkailla  todellista tilannetta siinä asiassa, ei näe tasa-arvon toteutuneen. Miehet nimittäin ovat tällä hetkellä huonommassa asemassa monin tavoin naisiin verrattuna. Asiasta ei pidetä meteliä, niinkuin arvata saattaa. Jos mainitsee aiheesta ja sen faktoista, tuskin tulee kuunnelluksi. Se jo itsessään on väärin, naisten vaatimuksia kun pitäisi aina olla kuulemassa ja niihin heti reagoida.

Keskeisten elämänlaatuindikaattoreiden perusteella (terveys, koulutus, väkivallan uhka, sosiaaliset verkostot, syrjäytyminen, elämänhallinta, onnellisuus) miehet ovat Suomessa keskimäärin naisia huono-osaisempia.
Hallintotieteiden lisensiaatti Pasi Malmin Lapin yliopistossa  tekemän väitöstutkimuksen mukaan miehiin kohdistuva sukupuolinen syrjintä on yleistä Suomessa, mutta virallisessa tasa-arvopolitiikassa se on lähes kuolleeksi vaiettu asia.

Useimpien suomalaisten tutkimusten mukaan miehet kokevat lähisuhdeväkivaltaa suurin piirtein yhtä paljon kuin naiset, joissakin tilanteissa myös selvästi enemmän. En millään lailla yritä vähätellä miesten tekemiä pahoinpitelyjä, kun haluan tuoda miesten kokeman väkivallan esiin. Toivon ainoastaan, että parisuhteiden väkivalta nähtäisiin realistisesti,  jotta ongelmaan voitaisi puuttua oikealla tavalla.  Myös naisten on otettava vastuuta perheväkivallasta. Eihän kukaan, joka vain naisten uhriluvusta kailottaa, voi tosissaann väittää vastustavansa mukilontia pariskuntien välillä. Ongelma kun pitää sisällään muutakin kuin miesten väkivaltaisuuden. Vaikka se puoli kokonaan poistuisikin, jäljelle jäisi kuitenkin naisten toteuttama väkivalta.
Mistä lie tulee edelleen vallitseva käsitys naisten kykenemättömyydestä julmiin ja väkivaltaisiin tekoihin, kun alle 15-vuotiaiden lasten surmista 69% ovat äitien tekemiä?
Perheväkivallan tutkimus on Suomessa tähän asti painottunut miehen tekemään ja naiseen kohdistuvaan väkivaltaan. Miesten ja lasten väkivaltakokemukset naisten taholta ovat jääneet vaille huomiota.  Suomesta puuttuu  toistaiseksi parisuhdeväkivaltaa kartoittava kyselytutkimus, jossa vastaajina olisivat sekä miehet että naiset. Vain näin vertailemalla voitaisiin arvioida, kohdistuuko väkivalta suhteettoman usein johonkin tiettyyn ryhmään.

Suomessa vaaditaan naisille tasa-arvoa miehiin nähden mutta ei miehille naisiin nähden.

Naisille vaaditaan parannuksia asioissa, joissa heillä on miehiä heikompi tilanne. Vastaavasti ei vaadita miehille yhtä hyvää lopputulosta asioissa, joissa heillä on huonompi tilanne. Kyseessä on tasa-arvopuheen kaksoisstandardi, joka vihjaa että naisten ongelmat olisivat yhteiskunnan aiheuttamia mutta miesten ongelmat heidän oma vikansa. Jos naisilla on oikeus samaan lopputulokseen, niin tulee olla kyllä miehilläkin.

Miehet esimerkiksi kuolevat nuorempina kuin naiset. Miehen vuosi on 11.04 kk. Moni suhtautuu tähän faktaan naureskellen, mutta mielestäni lyhyempi elinikä on aika suuri häviö. Aina puhutaan vain siitä naisten eurosta, joka on kuulemma 0.80 euroa, mutta suotakoon miehille pieni korvaus siitä, että työpaikkatapaturmista miesten osuus on 73%. Kuolemaan johtavista 85%. Selvästi miehet siis hoitavat vaarallisempia työasioita kuin naiset, ja siitä laissakin on määrätty vaarallisen työn lisä.
Itsemurhista 78% on miesten tekemiä, josta voi päätellä heidän onnellisuudestaan jotakin.
Lisäksi mies ei aina ole voitolla edes silloin, kun verrataan euron arvoa. Työeläkejärjestelmään sijoittamastaan eurosta  miehen osuus on 84 senttiä. Kyseessä on siis osuus joka miehelle palautuu eurostaan eläkkeessä. Naisen osuus on 120%, eli nainen voittaa eläke-eurossa selvästi.

Työttömyys on miehillä korkeampaa, samoin kuin asunnottomuus. Peräti 80% asunnottomista on miehiä. Osittain luku johtuu siitä, että naiset saavat asunnon nopeammin esimerkiksi eron sattuessa. Tai saavat oikeuden jo olemassa olevaan asuntoon, sillä naiset saavat lasten huoltajuuden selvästi useammin kuin miehet. Kyseessä ei varmasti ole vain miesten huonommuus vanhempina, vaan lasten luonnollinen jääminen äidilleen. Mies siis kokee enemmän menetystä eron sattuessa.

Terveydenhoitopuolellakin miehet jätetään vaille panostusta, sillä vain naisille järjestetään syöpään liittyviä maksuttomia joukkotarkastuksia. Eturauhasen syöpään kuolee vuosittain noin 800 miestä, ja tauti koskettaa yli 150 000 ihmistä. Sille on olemassa varhaisen vaiheen seulontamentelmiä, joiden avulla syöpä voitaisiin parantaa. Mutta ilmeisesti miesten kuolemat eivät sitten ole ehkäisyn arvoisia… Miehet maksavat veroja monissa muodoissa naisia enemmän, mutta heidän osuutensa terveydenhuollon kuluista on n. 40%. Heidän ns. suuremmasta eurostaan siis menee aika suuri osa naisten hyväksi kun raportteja tutkii.

Miksi tilanne sitten on näin kieroutunut? Olisiko yksi syy siinä, että tasa-arvoyksikössä työskentelee ainoastaan naisia? Miesten mahdollisuus saada ääntään ja omaa kantaansa kuuluviin on siis olematon naisiin verrattuna. Entäs opiskelupuoli? Naistutkimuksen edistäminen on ollut tärkeä osa tasa-arvopolitiikkaa lähes kolmenkymmenen vuoden ajan. Naistutkimusta voi nykyisin opiskella Helsingin, Joensuun, Jyväskylän, Lapin, Oulun, Tampereen ja Turun yliopistoissa sekä Åbo Akademissa. Naistutkimusta voi siis opiskella kahdeksassa yliopistossa; neutraalia sukupuoli- tai tasa-arvotutkimusta ei yhdessäkään. Vaihtoehtoiselle näkemykselle ei siis ole olemassa opiskelun mahdollisuutta.

Mielestäni on törkeää mekkaloida tasa-arvosta kun se toteutuu meillä vain naisten tarpeet huomioiden ja jättäen miehet vaille oikeuksiaan. Jos asiat laitettaisi yhtäläisiksi, olisi se naisille varmasti heidän oikeuksiensa rikkomista jälleen. Ketkä siis todella ovat niitä itsekkäitä ja halukkaita sortamaan..?

Vastaa