«

»

Lok 14 2010

Homoparien vanhemmuus

Tänään kirkosta on eronnut ennätysmäärä ihmisiä eilisen homokeskustelun vuoksi. Enkä ihmettele, sillä miksi kuulua kirkkoon joka ei anna ihmisille tilaa livetä tiukasta linjastaan?
Jälleen kerran keskustelun aiheina olivat homojen oikeus adoptioon ja kirkkohäihin. Homojen ei siis ainakaan kannata kirkkoon kuulua, kun heillä ei ole oikeutta asioihin joita kirkko muille tarjoaa. Kuten kirkkohäät.
Adoptio on arka aihe ja jakaa mielipiteitä hyvinkin jyrkästi. Eilen keskustelussa kommentoitiin asiaa esimerkiksi lasten oikeuksien kannalta. Lapsilla on oikeus valita vanhempansa, näin asia esitettiin monessa keskustelussakin. Kysynpä vain, että mistä lähtien on näin muka ollut? Ei lapsilla minun tietääkseni ole koskaan ollut oikeutta tai mahdollisuutta valita kenen lapseksi syntyy.

Adoptio on rupeama joka ei toteudu helposti. Vanhemmat valitaan tarkasti ja lapsen pääseminen hyvään kotiin varmistetaan mahdollisimman hyvin. Joten oli hakijana millainen pariskunta tahansa, he ovat adoption saadessaan käyneet läpi tarkan seulan. Oli hetero- tai homopari, ei lapsi adoptiossa saa valita vanhempiaan, vaan vanhemmat valitaan heille.
Jos täytyy valita, elääkö lapsi huonoissa oloissa vanhempien ollessa kykenemättömiä hänestä huolehtimaan vai kahden rakastavan ja huolehtivan homon kanssa, minä valitsen homopariskunnan. Uskomaton määrä lapsia syntyy perheisiin, joissa heidät jätetään vaille turvaa ja rakkautta. Heteroilla on oikeus synnyttää lapsia heitteille jätettäviksi, korjaamaan parisuhdettaan tai tuhota alkava elämä jo raskauden aikana päihteillä. Lapset varmasti olisivat monesti valinneet toisen perheen kasvupaikakseen, jos saisivat valita. On siis täysin tyrmistyttävää että lasten valinnan mahdollisuus otetaan esiin homokeskustelussa. Adoptiotoimiston tehtäväksi jääköön vanhempien soveltuvuuden varmistus.

Ainoa asia jonka ymmärrän epäilyttävän ihmisiä, on lapsen henkinen kehitys maailmassa, jossa homovanhemmat ovat luultavasti syy kiusaamiselle ja muulle ahdasmieliselle käytökselle. On ikävää, että heteroperheet kasvattavat lapsiaan homokammoisiksi. Eikös muut perheet voisi ottaa vastuuta lastensa käytöksestä?

Jos homoille sallittaisiin enemmän tilaa tässä maailmassa ja heidän elämäntyyliään ei tuomittaisi niin rankasti, varmasti suhtautuminen muuttuisi vähitellen. Lapsi jolla on erilaiset vanhemmat, ei olisi enää niin ihmeellinen asia. Eikä ainoa koulussaan, jolla on vanhempinaan kaksi miestä tai kaksi naista. Ei vanhempien alkoholismi, perheväkivalta tai muut perheessä tapahtuvat asiat myöskään ole arvostettavia, oli vanhempina sitten vaikkapa ne niinkutsutut normaalit vanhemmat. Monia lapsia kiusataan heterovanhempiensa vuoksikin. Monesti lapsi ei kotonaan saa tukea vanhemmiltaan, tai ei itse edes koe vanhempiaan puolustelun arvoisiksi. Kenties lapsi homopariskunnan hoivissa kasvaisi ihmiseksi joka ei anna kiusaajien jyrätä itseään ja muutenkin kasvaisi monin tavoin vahvaksi ja ennenkaikkea suvaitsevaksi. En usko lapsen päätyvän hullujen huoneelle vanhempiensa seksuaalisen suuntautumisen vuoksi, sillä se mitä tapahtuu vanhempien makuuhuoneessa ei kuulu lapsen silmille missään perheessä. Kaikki lapset pitävät ajatusta vanhempiensa seksielämästä ällöttävänä ja saavat pieniä traumoja sanojensa mukaan jos yllättävät vanhempansa itse teossa. Tällainen suppea ja kaksinaamainen, ihmeellinen tapa katsoa asioita on järkyttävää. Heteroilla on oikeus tehdä lapsensa elmästä helvettiä, mutta ovat hyväksyttyjä vanhemmiksi koska ovat heteroita.

Elämä ei ole helppoa ja lasta ei kuuluisi missään perheessä kasvattaa niin olettamaan. Kouluissa kiusataan ja lapsia monin tavoin osoitellaan, vanhempien liittymättä asiaan millään lailla. Puututaanko siihen riittävän hyvin? Ei. On aikamoista jeesustelua ottaa asia esiin homokeskustelussakaan. En näe lasten hyvinvoinnin saavan tarpeeksi kiinnostusta osakseen tällä hetkelläkään, miksi siitä ollaan huolissaan kun homopariskunnista puhutaan?
Sosiaalitoimi ei puutu tarpeeksi asioihin, joihin heidän pitäisi. Selkeitä tapauksia joissa lapsi kärsii elinympäristössään, jätetään huomioimatta. Lasten ja nuorten terapiaan ei anneta tarpeeksi määrärahoja. Ja terapiaan on tarve monilla nuorilla, vaikka vanhempina on heterot. Lapsilla ja nuorilla ei ole juurikaan paikkoja joissa kokoontua ja viettää aikaa. Heidän hyväkseen tehdään aivan liian vähän. Aloitetaanko vaikkapa lasten oikeuksien puiminen siis heteroperheistä ja annetaan homoille oikeus pelastaa niitä lapsia jotka ovat hyvää perhettä vailla heteroiden itsekkyyden vuoksi?

Kiinnostaako ihmisiä nekään asiat jotka tällä hetkellä ovat väärin lapsia kohtaan ihan oikeasti? Aika paljon silmiä suljetaan vaikka olisi syytä tehdä toisin, joten älkää hyvät ihmiset väittäkö että lasten oikeudet kiinnostaa.

Vastaa