«

»

Hel 25 2013

Avatar of Lotta

Kulta, olenko mielestäsi kaunis?

Näin naistenpäivän kunniaksi päätin kirjoittaa naisista. Ja miehistäkin. Ja suututtaa jälleen muutamat naiset siinä samalla. Pyydän valmiiksi anteeksi, jos rehellisyyteni sattuu.

NC10On tiedossa oleva tosiseikka, että syyllisyyden saa itsestään toisaalle aloittamalla muiden osoittelun. Se toimii aina, isossa kuin pienessäkin mittakaavassa.
Tuo todella aina tuntuu toimivan, vaikka on olemassa sanonta koirasta, kepistä ja älähtämisestä.

Miesten osoittelu on mennyt täysin yli ymmärrettävän, miehet ovat jo ajat sitten jääneet naisten jalkoihin. Mutta sillehän ei olla mitään halukkaita tekemään yhteiskunnan ja koko kansan voimin. Miesten kohtelun kohentaminen tuntuu automaattisesti ikään kuin olevan naisilta pois.

Miehet eivät suinkaan jatkuvasti huutele naisten olevan heikkoja ja alakynnessä. Naiset pitävät meteliä omasta onnettomasta asemastaan ja muistuttavat ihan itse kuinka heikkoja ovatkaan.

Ei siinä ole mitään vikaa, että silloin mekastetaan jos on todellista syytä. Siinä on vikaa paljonkin, kun aivan joka ikisessä asiassa nähdään naista halventava tai loukkaava piirre. Menee maku, ja lisäksi se on väärin miehiä kohtaan. Eikö se kiinnosta ketään?

Naisena saan onneksi sanoa naisista ja naiseudesta mitä huvittaa, koska asiat luonnollisesti koskettavat minua.

Ja minähän annan siis palaa. Enkä ole edes ruma, enkä lesbo. En ole katkera tai seksinpuutteessa.
Joten kaikki naiset, jotka ajattelitte noita vaihtoehtoja miesten puolen ottaessani, unohtakaa mitä olittekaan ajattelemassa.

Naisena olen juuri sellainen hempukka ja simpsukka, joka yleisen mielikuvan mukaan on alati miesten vaarallisten vaikutusten armoilla. Minä nautin miesten huomiosta, laittaudun heidän mielikseen kauniiksi. Flirttailen, olen hävytönkin. Osaan hyödyntää naisestani jokaista millimetriä, ja sen taidon osaan tasan miesten olemasaolon vuoksi.
Periaatteessa voisi olla niin, että olen alistettu ja naisellinen bimbo miesten vaatimuksesta. Mutta ei, ei se mene niin. Vaikka olen mitä olen miesten vuoksi, ei se tarkoita että olen sitä pakosta. Tai että miehet olisivat edes pyytäneet, kauniistikaan.
Me naiset osaamme luonnostamme naisellisuuden hödyntämisen. Se on hieno juttu, miehet kun yleensä naisellisesta naisesta oikkuineen ja kaikkineen pitävät.

En edes aloita siitä suuresta turhautumisesta, jota tunnen hyvin usein ajatellessani miesten ja naisten välisiä asetelmia tässä maailmassa.
Ei ole epäselvää se, että minulta liikenee miehille enemmän ymmärrystä kuin olisi sallittavaa monen naisen mielestä. Olen pahemmanlaatuinen jengipetturi joka kerta naisten keskuudessa miesten mahdollisia näkökulmia esiin nostaessani. Mutta mitäs sitten? Miehiä minulla on suurempi tarve miellyttää. Joten seison mieluusti heidän takanaan. Siksikin, että ei ole mitään syytä heitä parjatakaan.
En ymmärrä miksi miehiä saa mollata, arvostella ja halventaa. Mies jos on naisen mielestä tehnyt jotakin väärin, siitä kerrotaan koko ystäväpiirille ja ystäväpiirin ulkopuolellakin. Entä jos mies suureen ääneen kertoo naisen olevan pettymys? Hän on alhainen naista halventava liero.

Epäreilu asetelma on olemassa arkisissa asioissa, parisuhteissa ja jokapäiväisissä kanssakäymisissä.

Miehet yleensä eivät tiedä kriisitilanteen, tasa-arvokysymyksen tai muunkaan järisyttävän asian muodostuneen heidän elmäänsä. Eivät ennen kuin nainen sen kertoo.
Kuinka usein alkavatkaan riidat siitä, kun nainen kysyy miehen mielipidettä johonkin. Mies ei voi olla vastaamatta, sillä se on naista kohtaan väärin. Miehen on siis vastattava ja yritettävä arvata mitä nainen haluaa vastaukseksi.
Klisee, moneen kertaan läpikomedioitu asia, mutta niin kovin totta. Ja siksi se kelpaa uudelleen ja uudelleen esimerkiksi siitä tosiasiasta, että kyseiset kriisit eivät ole vältettävissä, eivät niin millään.
Nainen jos kysyy ulkonäköönsä liittyvää mielipidettä, siitä alkaa tuskallinen kokemus miehelle. Jos mies ajattelee naisen lihonneen, mekon olevan ruma tai muuta sen suuntaista, onko hänellä lupa vastata rehellisesti? Ehei, ei todellakaan. Rehellisyys on suurin virhe mieheltä, naisen haluama vastaus on uskottavasti annettava. On kaikkien tiedossa, miten nuo tilanteet menevät. Miehet usien valehtelevat vastatessaan naiselle, pakon edessä. Se on lähes vaadittua. Naiset siis kysyvät turhaan mieheltä asioita, joihin eivät halua miehen vastaavan. Ainakaan rehellisesti. Naiset haluavat jonkun sanovan juuri ne oikeat asiat. Hyöty jää epäselväksi ainakin minulle, mutta eihän se olekaan tärkeää.

Naiset, olisivat hiljaa kiusaamisen sijaan. Eivät he ole. Eikä todellakaan miehen kannata naista pyytää hiljaa olemaan. Hän on silloin hirviö.

Miehiä vaikka missä yhteydessä syytetään kieroiksi, valehteleviksi ja naisten mielipiteen vapautta sortaviksi. Kieroja ja valehtelevia ovat kyllä, mutta hyvin usein pakon edessä. Heillä ei ole oikeutta mielipiteeseensä, heiltä on viety vapaus sen kertomiseen.

Joten… Ketkä elävätkään pelossa, varpaillaan kulkien ja kumppaninsa hirmuvallan alla?

Toivon, että kukaan ymmärrä väärin. Että kukaan ei kuvittele minun puolustavan naisen hakkaajia. Sanonpa vain, että miesten kohtelun huomioon ottaen ei ole ihme jos joskus jollakin heistä kiehahtaa lopullisesti yli. Sanonpa vain.

Hyvää naistenpäivää joka tapauksessa! Naisena on kiva keikistellä.

Kirjoittajasta

Lotta

Blogini aloitti blogipalvelun alaisuudessa kesällä 2010. Hyvin nopeasti huomasin, että tavallinen blogi ei riittänyt tarkoituksiini. Pian blogi siirtyi oman domaininsa alle.
Kirjoitin ensimmäisen kirjani 8-vuotiaana. Merkityksellisen tuosta lapsen kyhäelmästä tekee se, että tarina oli itse rakentamani ja piti sisällään selkeän juonen. Kirjassa on monta sivua kirjoituskoneella naputeltua tekstiä, oikeaoppisiin lukuihin jaettuna. Kirja sisältää monia sivistyssanoja, joita tuon ikäinen yleensä ei käytä.
Olen siis kirjoittanut niin kauan kuin muistan, mutta en ole löytänyt itseäni julkaisevana kirjoittajana. En ennen tämän sivuston luomista.
Toteutan parhaillaan suurinta unelmaani. Kirjoitan todellisesta elämästä, vaikka oma tapani sen näkemiseen ei kaikkia miellytä. Näissä kirjoituksissa pääosissa ovat todelliset ihmiset, hekin joiden olemassaolo usein yritetään unohtaa.

Vastaa