«

»

Tam 03 2013

Avatar of Lotta

Kiittämättömyys on presidentin palkka

Mitä parhain esimerkki miellyttämisen mahdottomuudesta saatiin presidentti Sauli Niinistön ilmoittaessa halustaan pudottaa presidentin toimesta maksettavaa palkkiota viidenneksellä.

YOF_090LUutinen asiasta aiheutti vilkasta kommentointia. Presidentin uudenvuodenpuhe päivää aiemmin oli keskustelua samaan aihepiiriin liittyvistä asioista herättänyt. Moni osallistuu keskusteluun kaikkea muuta kuin hyvillä mielin, jota on vaikea käsittää.
Jälleen keskusteluissa mukana ovat nekin sankat joukot, jotka eivät kommentoimaansa asiaan ole perehtyneet tai sen eri puolia vaivautuneet pohtimaan. Eivätkä siten myöskään kovin kummoista kantaa voi siitä esittää. Mutta esittävätpä kuitenkin, ja tietysti arvostelevan sellaisen. Jokaisella kun on oikeus mielipiteeseen. Joskus silti toivoisin mielipiteen perustelun järjellisesti kuuluvan edellytyksiin sellaisen esittämiselle. Sakon uhalla.

Niinistön ratkaisun luulisi olevan toiveidemme mukainen. Ainahan me paheksumme eräidenkin tahojen palkkojen suuruutta, ja suuruuden epäreiluutta. Ja näkisipä vain, että joku päättäjistä omia tulojaan alas päin tarkistaisi, heh heh.
No heh heh. Ei toteutuessaan sitten naurattanut sekään. Saati hymyilyttänyt.

Kukin kohtuuden mukaan, niin meillä on opittu ottamaan osaa yhteisten vaikeuksien ratkaisemiseen, presidentti kirjoittaa MTV3:n uutisten mukaan pääministerille osoittamassaan kirjelmässä.

Myös uudenvuodenpuheessaan Niinistö käsittelee epäitsekkyyttä ja yhteen hiileen puhaltamisen tärkeyttä. Hän toivoo ihmisten välittävän enemmän toisistaan ja vähemmän itsestään. Jokaisen tulisi Niinistön mukaan pohtia omalla kohdallaan, voiko jostakin edustaan luopua. Ja sitten hän näytti esimerkkiä omaan palkkioonsa puuttumalla.
Luulisi kansalaisten olevan enemmän kuin mielissään, sillä presidenttimme toimi puheidensa mukaisesti. Ei ainoastaan toivonut kansalta, vaan osallistui itsekin.

Mutta ei.

Ei ehtinyt uutinen pitkään vanheta, kun Niinistö joidenkin toimesta leimattiin populistiksi ja vaikka miksi muuksi. Hänen motiivinsa kyseenalaistettiin ja epäilykset heräsivät. Uudenvuodenpuhe otettiin syyniin uudella kiihkolla hälytyskellojen säestäessä.

Niinistö liikautti asioita suuntaan, johon niiden on pitkään toivottu liikahtavan. Hänen ratkaisunsa oman palkkion suhteen saattaa aiheuttaa paineen vastaavaan vetoon myös muissa poliitikoissa. On enemmän kuin törkeää ja uskomattoman typerää vain oman edun tavoittelu ja uran pönkittäminen nähdä Niinistön ratkaisun taustalla.

Kuinka kauan olemmekaan valittaneet poliitikkojen, varsinkin kansanedustajien palkoista? Niin kauan kuin itse kykenen muistamaan.
Poliitikkojen palkat sekä muut edut ja kulut ovat ilman  muuta asia, josta ei voi olla valiitamatta. Mielestäni ei kuitenkaan ole oikein, että suurin osa vaatimuksia ja arvostelluja esittävistä ihmisistä tuntuvat niitä esittävän vain, koska niin kuuluu tehdä. Kuuluu vastustaa päättäjiä ja heidän toimintaansa. Sillä ei ole väliä mitä vastustaa. Kunhan vain vastustaa.
Tuo hyvin älyvapaa ajattelutapa tulee ilmi Niinistön tekemän pyynnön kohdalla. Jonkun vihdoin ottaessa askeleen kauan toivottuun suuntaan, tuo askel tuomitaan. Koska sen teki poliittinen henkilö. Vaikka sen teki juuri sellainen henkilö, jolta askelta on vaadittu ja toivottu.

YOF_027L

Että sillä tavalla.

Niinistö tuskin ajattelee oman palkkionsa pienentämisestä aiheutuvan säästön olevan vastaus kaikkiin ongelmiimme ja siten olevan tekona ylisankarillinen. En usko hänen hakevan kansansuosiota ja suitsutusta, tai ei ainakaan pelkästään niitä. Jos suosion tavoittelu yhtenä vaikuttimena olisikin, niin olkoon. Mielummin presidentti joka haluaa miellyttää, kuin presidentti joka haluaa olla vihattu. Miellyttääkseen on kuunneltava mitä toivotaan. Joten ainakin joku meitä kuuntelee, jotta voi suosioomme luikerrella. Populistiksi Niinistöllä silti on vielä matkaa.

Omasta puolestani ajakoon vaikka omaa etuaan, sillä onhan hänkin yksi tämän valtion kansalaisista. Ei oman hyvän tavoittelu aina tarkoita muiden häviötä. Yhden etu voi olla myös yhteinen etu, yhteinen etu myös yhden etu. Jos kansalaiset eivät kykene näkemään missään asiassa muuta kuin itsekkyyttä ja omaan pussiin pelaamista, kenen ajatusmaailma onkaan itsekeskeisyyteen taipuvainen?

Voin olla väärässäkin, ehkäpä Niinistö tosiaan ansaitsee kaiken arvostelun. Onhan ilman muuta törkeää ja asiatonta toivottaa puheen lopuksi hyvän alkaneen vuoden lisäksi Jumalan siunausta. Niin törkeää, että koko muu puhe menettää merkityksensä. Hävytön Niinistö kehtasi Jumalan sotkea mukaan asioihin, jotka eivät Jumalalle kuulu.

Tuo yksi lause erityisesti on ihmiset saanut teroittamaan kyntensä, syytä siihen on hyvin monin tavoin selitelty. Pakkohan Niinistön on olla paha, ei kai kukaan turhaan nosta mekkalaa. Eikö näin olekin?

Nähtäväksi jää, kuinka Niinistö tämän jälkeen jatkaa toimessaan. Edelleen meidät huomioon ottaen, vai kyllästyykö hän turhaan niin tekemään. Itse ainakin kyllästyisin. Ei kai kukaan jaksa uurastaa, kun tuloksista saa palkaksi kiittämättömyyttä. Se on hiton huono palkka, jopa presidentti ansaitsee vähän parempaa.

Kirjoittajasta

Lotta

Blogini aloitti blogipalvelun alaisuudessa kesällä 2010. Hyvin nopeasti huomasin, että tavallinen blogi ei riittänyt tarkoituksiini. Pian blogi siirtyi oman domaininsa alle.
Kirjoitin ensimmäisen kirjani 8-vuotiaana. Merkityksellisen tuosta lapsen kyhäelmästä tekee se, että tarina oli itse rakentamani ja piti sisällään selkeän juonen. Kirjassa on monta sivua kirjoituskoneella naputeltua tekstiä, oikeaoppisiin lukuihin jaettuna. Kirja sisältää monia sivistyssanoja, joita tuon ikäinen yleensä ei käytä.
Olen siis kirjoittanut niin kauan kuin muistan, mutta en ole löytänyt itseäni julkaisevana kirjoittajana. En ennen tämän sivuston luomista.
Toteutan parhaillaan suurinta unelmaani. Kirjoitan todellisesta elämästä, vaikka oma tapani sen näkemiseen ei kaikkia miellytä. Näissä kirjoituksissa pääosissa ovat todelliset ihmiset, hekin joiden olemassaolo usein yritetään unohtaa.