«

»

Mar 14 2012

Avatar of Lotta

Tommy Tabermann

Ihminen tarvitsee ihmistä ollakseen ihminen ihmiselle,
ollakseen itse ihminen.
Lämpimin peitto on toisen iho, toisen ilo on parasta ruokaa.
Emme ole tähtiä, taivaan lintuja.
Olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.

Ihminen tarvitsee ihmistä.
Ihminen ilman ihmistä on vähemmän ihminen ihmisille.
Vähemmän kuin ihminen voi olla.
Ihminen tarvitsee ihmistä.

” Kun kärsin ja kaipasin ja tahdoin rakastaa, en tiennyt vielä miten kärsii ja kaipaa se, joka tahtomattaan rakastaa. ”

 Jotka tulevat suorinta tietä, saapuvat tyhjin taskuin.
Jotka ovat kolunneet kaikki polut, tulevat säihkyvin silmin, polvet ruvella, outoja hedelmiä hauraassa säkissään.
Niin se ystäväni on, niin se on, että eksymättä et löydä perille.

” Joka ei ole koskaan ontunut, ei tiedä mitään juoksemisesta. ”

Kaikkea saa tehdä. Kaikkea pitää tehdä. Kaikkia ovia täytyy tempoa, kaikkia kuita kurkotella.
On vain yksi ehto, elinehto, värisevää sielua ei saa tallata.

Sitoutua niin syvästi että muuttuu pohjattomaksi. Puristaa niin lujasti että muuttuu rajattomaksi.
Rakastaa niin mielettömästi ettei mikään enää ole vailla merkitystä.

Sitä että edes häivähtävän hetken uskaltaa olla suurempi kuin onkaan, jättää ohjakset hyvyydelle ja kauneudelle.
Sitä kutsutaan täydellä syyllä mahdollisuudeksi tulla ihmiseksi.

” Niin kuin lintu tarvitsee oksaa, tarvitsee käsi kättä. ”

Avaa sydämesi ja minä murskaan sen. Paljasta sielusi ja minä ahmin sen. Lahjoita ruumiisi ja minä hylkään sen.
Ojenna kätesi ja minä piirrän siihen uudet viivat. Heitä toivosi ja minä annan omastani.
Tämä on sellainen leikki, olla luojan sijainen.

Joka rakentaa aidan ihmisten väliin, jää aidan sisälle. Ei laukkaa sydämen harja hulmuten ketään kohti.
Matka toiseen ihmiseen on viisasta aloittaa siitä misä aita on matalin tai portti auki.

” Taivas on keskimäärin jotakin 25 työntöä. ”

Se joka istuttaa puun vaikka tietää ettei koskaan näe sen kukkivan, ei ole hölmö eikä itsekäs.
Hän saa nautintonsa siitä, että joku muu tulee joskus iloitsemaan ja nauttimaan puun kukinnasta.
Hän elää sananmukaisesti kahdessa ajassa, hänelle kesä ei lopu edes syksyllä.

Onnea me olemme täällä etsimässä. Ei se ole suuri, eikä se ole pieni, eikä siltä väliltä.
Ei se tule jäädäkseen, eikä se tule käymään. Ei sillä ole nimeä, eikä se kuuntele rukouksia.
Se vain yksinkertaisesti tunkeutuu kerrostemme läpi, ja valloittaa joka kohdan.
Ja kun se on poissa, se jättää jälkeensä tyynen tuskan.

Kirjoittajasta

Lotta

Blogini aloitti blogipalvelun alaisuudessa kesällä 2010. Hyvin nopeasti huomasin, että tavallinen blogi ei riittänyt tarkoituksiini. Pian blogi siirtyi oman domaininsa alle. Kirjoitin ensimmäisen kirjani 8-vuotiaana. Merkityksellisen tuosta lapsen kyhäelmästä tekee se, että tarina oli itse rakentamani ja piti sisällään selkeän juonen. Kirjassa on monta sivua kirjoituskoneella naputeltua tekstiä, oikeaoppisiin lukuihin jaettuna. Kirja sisältää monia sivistyssanoja, joita tuon ikäinen yleensä ei käytä. Olen siis kirjoittanut niin kauan kuin muistan, mutta en ole löytänyt itseäni julkaisevana kirjoittajana. En ennen tämän sivuston luomista. Toteutan parhaillaan suurinta unelmaani. Kirjoitan todellisesta elämästä, vaikka oma tapani sen näkemiseen ei kaikkia miellytä. Näissä kirjoituksissa pääosissa ovat todelliset ihmiset, hekin joiden olemassaolo usein yritetään unohtaa.