«

»

Syy 05 2012

Jos lapsi ei ole pyhä, onko mikään?

Mitä niin kamalaa on tapahduttava, jotta päättäjät ja viranomaiset havahtuisivat? Mikä olisi tarpeeksi saamaan aikaan muutoksen ennaltaehkäisevään suuntaan?

Monesti eri tapahtumien yhteydessä on samat kysymykset nousseet esiin. Maailman muuttuessa enemmän ja enemmän sairaaksi paikaksi olla ja elää, ihmiset toistelevat kummissaan kysymystä, missä kulkee raja? Ja miksi on odotettava aina seuraavaa, pahempaa, järkyttävämpää ja epäreilumpaa, kun asioihin voisi ajoissakin kai puuttua?

Voiko asiat koskaan kuitenkaan todellisuudessa muuttua, kun osa kansasta on mukana vähättelyssä ja tosiasioiden kieltämisessä?

Olemme lukeneet viime päivinä yksityiskohtia tapauksesta, jonka olisi pitänyt olla tapahtumatta. Tapahtunut olisi ollut estettävissä, siksi sen olisi todellakin pitänyt olla tapahtumatta.
8-vuotiaan tytön kohtalo on ollut esillä laajasti, sillä hänen tapauksessaan niin moni epäkohta toteutuu. Kyseisen tytön oikeutta elää ilman pelkoa ja jatkuvaa väkivaltaa, riistettiin monin eri tavoin.
Tuohon riistoon eivät syyllistyneet ainoastaan häntä kaltoinkohdelleet huoltajat, vaan myös lukemattomat muut ihmiset. Monet heistä olivat niitä, joiden olisi kuulunut varmistaa lapsen saavan säädetyn mukaista kohtelua ja suojaa.
Jokainen joka sulki tilanteelta silmänsä, oli mukana tekemässä tuon tytön elämästä helvettiä. Jokainen heistä ovat osaltaan syyllisiä myös tuon pienen tytön raakaan kuolemaan. Selvemmin ei voi asiaa ilmaista. Kukaan ei huolehtinut lapsen edusta, vaikka moni ympärillä pyöri lapsen edun nimissä.

Aloitin tämän artikkelin työstämisen taustatietoihin perehtymisineen siinä vaiheessa, kun kihlakunnansyyttäjä Eija Velitski sanoi pyytävänsä esitutkinnan aloittamista lastensuojelun toiminnan osalta. Huomasin yllättävän monen pitävän lastensuojeluun kohdistuvia syytöksiä typeränä, liioitteluna ja vievän huomiota väärään suuntaan. Silloin minuun iski tarve herätellä ihmisiä typerien mielipiteiden takana.

Osa sanoo lastensuojelun syyttämisen olevan kohtuutonta, sillä ainoat todelliset syylliset ovat pahoinpitelyn totetuttajat. Tässä tapauksessa siis tytön isä ja äitipuoli.
Toki varsinaisen rikoksen ja suoraan lapseen kohdistuneen julmuuden ainoat syylliset ovat helposti osoitettavissa. Tytön huoltajien hirviömäiset teot ovat ilman muuta tuomittavin teko tässä kaikessa. Silti ei ole väärin kohdistaa osoittelua myös muualle sen ollessa aiheellista, sillä ei vastuun jakaminen vähennä huoltajien osuutta tai ansaitsemaa tuomiota millään lailla.

Nyt viimeistellessäni juttuani, tytön surmasta on aloitettu virkarikostutkinta. Se on mielestäni enemmän kuin oikein, ennen kaikkea tarpeen.

Mitä on lastensuojelu?

Lastensuojelulla on kolme perustehtävää. Lasten yleisiin kasvuoloihin vaikuttaminen, vanhempien tukeminen kasvatustehtävässä ja varsinainen lasten suojelutehtävä.

Lastensuojelu käsitetään laajasti lasten suojeluksi. Se ei ole yksin lastensuojeluviranomaisten toimintaa, vaan on nähtävä myös muita viranomaisia sekä kansalaisia koskettavana asiana. Lasten suojelu perustuu lapsen kansainvälisesti tunnustettuihin oikeuksiin.

Lastensuojelulain tarkoituksena on turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun.

Lastensuojelusta ja lasten kohtelusta säädetään erikseen mm. Suomen perustuslaissa, lastensuojelulaissa, laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta, Euroopan ihmisoikeussopimuksessa sekä edellisen yhteydessä lapsen oikeuksien yleissopimuksessa.

Lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseen liittyvillä toimilla ehkäistään varsinaisen lastensuojelun tarvetta ja ehkäisevällä lastensuojelulla tarjotaan apua ja tukea riittävän varhain, jolloin ehkäistään ongelmien syntymistä tai pahenemista. Tärkeä tehtävä ehkäisevän työn toteuttamisessa on neuvolalla, päivähoidolla ja koululla. Lapselle on pyrittävä antamaan turvallinen ja virikkeitä antava kasvuympäristö sekä lapsen taipumuksia ja toivomuksia vastaava koulutus.

Lasta tulee kasvattaa siten, että lapsi saa osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä. Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti. Lapsen itsenäistymistä sekä kasvamista vastuullisuuteen ja aikuisuuteen tulee tukea ja edistää.
Jos vanhemmat eivät jostain syystä kykene huolehtimaan kasvatustehtävästään, julkisen vallan velvollisuus on puuttua perheen tilanteeseen.

Lastensuojelun aiheellinen syyllistäminen

Koska uhri oli lapsi, jonka etua yhteiskunnassa monen tahon kuuluu lainkin mukaan valvoa ja edistää, voidaan sanoa lain jääneen toteutumatta lapsen hädän jäätyä vaille huomiota. Piittaamattomuus lakia kohtaan on vähän niin kuin rikos. Joten rikos on mitä selvemmin tapahtunut.

Lakia voidaan hyödyntää ja tulkita monin tavoin omaksi hyödykseen ja yhtä monin tavoin sitä voidaan käyttää väärin.
Viranomaiset tuntuvat kuvittelevan, että heillä on eri oikeus lain suhteen, mutta mielestäni heidän juuri pitäisi olla esimerkkinä lain mukaan tomimisesta.

Kenelläkään ei ole oikeutta kiertää lakia, ei ainakaan maassa jossa toisaalla aivan mitättömistäkin asioista saattaa häkki heilahtaa. Kaikkia koskee samat lait ja seuraamukset, ainakin se olisi siis tarkoitus.

Unohdetaan hetkeksi omat katkeruuteni lain tulkintaa ja oikeuden toteutumista kohtaan, ja tarkastellaan asiaa yleisellä tasolla. Koska yleisesti rikoksille vaaditaan seuraukset, on näin tässäkin tapauksessa tapahduttava. Eikö vain?
Rikollisuus tuomitaan yleisesti, sen voi huomata monessa yhteydessä ihmisten julki tuomien mielipiteiden kautta. Miksi selvä rikkomus ja lain noudattamatta jättäminen olisi hyväksyttyä tässä tapauksessa? Miksi olisi oikein jättää vastuun ulkopuolelle täydessä vastuussa oleva osapuoli juuri tällä kertaa?
Kun tarkastelee rikosta uhrin kannalta, on enemmän kuin oikein saattaa jokainen asiaan vaikuttanut osapuoli vastuuseen. Uhri oli puolustuskyvytön lapsi! Mistä lähtien on puolusteltavaa jättää lapsi heitteille ja vaille apua? Todella, jos kansan pienikin osa näkee asiassa jotakin puolusteltavaa kenenkään osalta, on toivo mennyttä.

Maassamme vannotaan rikosasioissa ennaltaehkäisevän toiminnan nimeen. Koska rikoksia ja rikkomuksia pyritään ennaltaehkäisemään niin kovasti, on outoa että selvissä tapauksissa ei huomiota kiinnitetä rikoksen olemassaoloon saati ennaltaehkäisyyn. Ennaltaehkäisyä olisi pitänyt harjoittaa surmatun tytön kohdalla, jonka annettiin kärsiä kohtuttoman paljon, ja jonka kiduttajien annettiin harjoittaa kaikin tavoin epäinhimillistä ja rikollista touhuaan jostakin käsittämättömästä syystä. Ennaltaehkäisevää toimintaa olisi syytä harrastaa nyt myös lastensuojelun osalta. Ei ole tärkeää osoitella syyllisiä vain osoittelun ilosta, vaan vastaavien tapausten ennaltaehkäisemiseksi.

Laki puolustuksen hampaissa

8-vuotias tyttö koki lyhyen elämänsä aikana uskomattoman julmaa kohtelua kenenkään siihen todella puuttumatta. Onko syy siis laissa vai sen toteutumisesta vastuussa olevissa ihmisissä? On vaikea uskoa lain olevan syyllinen kun lapsen eteen jätettiin tekemättä kaikki se, mitä laki olisi lapsen edun nimissä vaatinut tekemään.

Yksi tilanteen lopputulokseen vaikuttaneista tekijöistä on monen mukaan kuitenkin juuri laki, joka ei ole tarpeeksi selvä ja joka vaikeuttaa lastensuojelun toimintaa. Oikeudet tilanteen puuttumiseen ovat epäselviä viranomaisille, tässä tapauksessa siis lastensuojeluviranomaisille.

Lakia, viranomaisten välistä huonoa tiedon kulkua, resurssipulaa sekä oikeuksien tai pykälien huonoa tuntemusta on siis esiin nostettu syyllisinä lastensuojelun toiminnan puutteille. Muutamina esimerkkeinä. Nuo samaiset asiat nähdään myöskin lastensuojelun vastuun poistavina asioina. Itse en ymmärrä lainkaan kyseistä ajattelutapaa.

Vertauksen vuoksi mainittakoon tavallinen tallaaja, joka joutuu oikeuden eteen tekemisistään. Siinä tilanteessa ei väite lain epäselvyydestä riitä puolustukseksi. Että ei tiennyt tekevänsä väärin, ei oikeuden silmissä ole tekoa millään tavalla lieventävä asia. Totta on, että tavalliselle ihmiselle laki on epäselvä. Moni ei tiedä tekevänsä rikosta sellaiseen syyllistyessään. Mutta ei auta. Lastensuojelun aivan vastaava puolustus ei ole mitenkään eri asia mielestäni, mutta toki voin olla aivan väärässäkin.

Huono lain tuntemus ei ole lieventävä asia, päinvastoin hyvin järkyttävää epäammattimaisuutta. Silloin selvästi näin on, kun kyseessä on lakiin vetoavat viranomaiset. Kuinka vedota lakiin, jos lakia ei kerta tunne?

Viimeistään jonkin perheen tapausta pohtiessa olisi lakiin perehdyttävä jonkin ollessa epäselvää. Jopa asianajajat joutuvat tarkistamaan alati muuttuvaa lakia pysyäkseen ajan tasalla, eivätkä levittele käsiään. Onhan ammatissa kuin ammatissa velvollisuus oma-aloitteisesti pitää ammattitaitoa yllä. Jos lainkaan lastensuojelutyöhön vakavissaan suhtautuu, luulisi lakia itse tarkastelevan jos uskoo sen asiaa auttavan tai hidastavan.  Mutta aivan kuten on moni muukin uumoillut, lakia pyritään ikävä kyllä ilmeisesti tulkitsemaan enemmän vanhempien kuin lasten kannalta silloin kun siihen edes vähänkin perehdytään. Vanhempien oikeudet tuntuvat menevän lasten oikeuksien edelle, vaikka niin ei missään nimessä pitäisi olla silloin kun pohditaan lapsen kohtaloa.

Vanhempien oikeudet tulisi olla toisarvoisia silloin, kun on selvää näyttöä lapseen kohdistuneesta huonosta kohtelusta juuri heidän taholtaan. Tässä tapauksessa näyttöä ja syytä epäilyksiin oli enemmän kuin tarpeeksi, sitä ei kai kukaan voi kiistää.

Piste jossa asioihin puututaan, tulee vastaan vasta vakavien asioiden tapahduttua, ja tuota pistettä eteen päin hilaavat jahkailevat viranomaiset.
Viranomaisten pohtiessa mikä alue kuuluu kenellekin tai onko tarpeeksi syytä toimenpiteisiin ryhtymiselle, lapsi usein sillä välin on huonon kohtelun uhri viranomaisten silmien alla.
Kun lakia tutkii maallikon silmin, nopeasti huomaa lain kannan asiasta. Jokainen kiinnostunut voi lukaista lastensuojelulain läpi, ja miettiä minkä kuvan itse sai? Onko laki vastahakoinen lasten edun valvonnassa, vai kehottaako se etua suojelemaan?

Itse ymmärsin lain olevan hyvinkin selvä ilmoitusvelvollisuudesta lähtien. Lapsen etu ja hyvinvointi ovat asioita, joita kuuluu valvoa. Miten ihmeessä viranomaisilla lain tulkinta vie vuosia, niin että useista ilmoituksista huolimatta apua ei saada tytön elämään?

Lain tulkinnasta toki aina ollaan montaa mieltä. Silloin se voidaan kuitenkin nähdä varmuudella väärin tulkituksi, jos 8-vuotias tyttö kuolee järkyttävissä olosuhteissa, uskomattoman pitkään jatkuneiden raakojen väkivaltaisuuksien ja nöyryytysten koituessa hänen kohtalokseen. Laki ei missään nimessä kehota tuon sallimiseen, saati tapahtunutta hyväksy.

Kaikelta selittelyltä pohjan vie se tosiasia, että lastensuojelu on otettava tarkasteluun mihin tahansa lopputulokseen toiminnan suhteen sitten päädytäänkin. On puutteita sitten laissa, tulkinnassa, viranomaisissa tai asenteissa, on puute kuitenkin lastensuojelussa. Joko sen toiminta on ollut puutteellista, tai sitten se on olemassa ilman että saa tehtäväänsä toteuttaa. Miten hyvänsä, lastensuojelu on pettänyt.

Lastensuojelun todellisuus

Sosiaalijohtaja Paavo Voutilaisen mukaan Helsingin lastensuojelulla on Suomen parhaat resurssit. Se, että korkeatasoisista ja kokeneista työntekijöistä huolimatta näin pääsee käymään, vetää hiljaiseksi myös hänet. Hän kuitenkin painottaa lastensuojelun ammattitaitoa, joten hänen lausumansa jää hyvin epämääräiseksi ja vaille sisältöä.
Pitäisikö hänenkin tosissaan pohtia mikä meni vikaan ammattitaidon ylistämisen sijaan? Asettaa huonoon valoon lastensuojelun, kun edelleen puhutaan maan parhaimmista alan ammattilaisista. Jos tätä asiaa hoitamassa olivat parhaat mahdolliset ihmiset, millä tolalla onkaan lastensuojeluasiat muualla maassa? En voi sanoa, etten edes halua tietää. Minä nimittäin todellakin haluaisin tietää.

Lastensuojelun tarkoitus on mm. varmistaa lapsen kotiolot ja lapsen siellä saama kohtelu lapsen edun mukaisiksi. Jos tilannetta arvioimassa on ihmisiä, jotka arvioivat tilanteen täysin pieleen, on epäammattitaitoiset ihmiset haastavia tehtäviä hoitamassa. Silloin kun monet seikat osoittavat lapsen olevan henkisen ja fyysisen väkivallan uhri, on outoa päätyä näkemään tilanne lapsen kannalta turvallisena. Joko nämä ammattilaiset eivät ole hoitaneet työtään kunnolla siihen perehtyen, tai sitten heillä ei vaadittavaa ammattitaitoa ollut. Joka tapuksessa työn laatu johti pienen tytön kuolemaan.

Lastensuojelulaki ei ole ainoa dokumentti, jonka varassa päätökset tulisi tehdä. Jos laki siis tuntuu epäselvältä, olisi ainakin lastensuojelussa oltava tiedossa mistä etsiä vastauksia seuraavaksi.
Euroopan ihmisoikeussopimuksessa, ja erityisesti lapsen oikeuksien yleissopimuksessa, korostetaan lapsen edun huomioon ottamista kaikessa viranomaistoiminnassa. Kaiketi perusasioiden kuuluisi olla selvillä alansa ammattilaisille?

Tapahtunut osoittaa hyvin selvästi, monin tavoin, kuinka huonosti asiat voidaankaan hoitaa. Sitä, että yhden lapsen kohdalla toteutui niin monta epäkohtaa, on vaikeaa käsittää. Ei voida puhua monen sattuman summasta tai huonosta tuurista. On avattava silmät ja sisäistettävä se tosiasia, että näin meillä asiat hoidetaan. Piste. Ei tämän yhden tytön kohdalle osunut sattumalta kaikki alansa ammattilaiset, jotka eivät hoitaneet työtään oikein. En todellakaan usko niin. On luultavampaa, että tämän tytön tapauksen yhteydessä tavallista useampi epäkohta tuli ilmi.

Toiminnan puutteita ja virheitä on selitelty ja vähätelty, joten kyseessä ei taida suinkaan olla ennenkuulumaton epäkohta. Enemmänkin tulee mieleen tiedossa oleva toimintatapa, jonka puolustusta on tarkkaan ennalta harjoiteltu.

8-vuotiaan tytön kohtalo nosti esiin aivan liikaa vaietun tosiasian lasten hyvinvoinnista tässä niin kovin armaassa hyvinvointivaltiossamme. Ei ole epäselvää, ettenkö olisi täysin oikeilla jäljillä tapausten yleisyyden suhteen. Poliisilla on tutkinnan alla satoja vastaavia tapauksia. On turha mainita, että jokaisessa tapauksessa ei ole kyse yhtä raa’asta lapsen kohtelusta. Se on turhaa siksi, ettei lapseen kohdistuvaa väkivaltaa tai hyväksikäyttöä pidä koskaan hyväksyä. Se on aina törkeää. Lasta ei saa kohdella julmalla tai hänen elämänsä laatua vaarantavalla tavalla. Ei missään määrin, ei millään tavalla. Sen kuuluu olla aina tuomittavaa. Vai olenko tässä asiassa jollain lailla yliampuva?

”Odotetaan nyt vielä neljättä kertaa.”

Tuolla tavoin oli lapsen biologisen äidin mukaan todennut valvoja, joka oli nähnyt tytön mustelmat.

Tässä on yksi selkeä esimerkki huonosti hoidetusta työnkuvasta.
Valvoja huolehtii siitä, että tapaaminen on lapsen edun mukainen. Valvotun tapaamisen ajatus on toteuttaa lapsen oikeuksia, tehden tilanteesta samalla mukavan ja turvallisen. Tuo kaikki tärkeily tilanteen turvallisuudesta tuntuu kovin naurettavalta, jos ei lapsen hyvinvoinnin ollessa tärkeää kuitenkaan huomioida epäkohtia lapsen kotioloissa. Ilmeisesti valvojan velvollisuuksiin ei jonkun näkökulmasta kuulu lapsen hyvinvointiin puuttuminen valvotun tapaamisen ulkopuolella, vaikka selvästi olisi aihetta epäillä kotiolojen olevan lapsen etuja rikkovat.

Tytön kohtelusta oli ilmoitettu useaan otteeseen lastensuojeluviranomaisille, mutta ilmoitukset eivät johtaneet juuri mihinkään suurempaan. On tullut ilmi, että sosiaaliviranomaiset olivat tienneet tytön huonoista kotioloista jo vuosia. Ilmeisesti mitään tarpeeksi vakavaa ei heidän mittapuullaan vielä ollut tapahtunut, sillä asioiden annettiin jatkua ennallaan.

Vielä ei ollut tapahtunut, mutta mahdollisuutta tapahtumiselle ei poistettu vaan pidettiin avoimena. Jo valvojankin sanoma sen kertoo, että oli täysin odotettavaa seuraavan kerran olevan tulossa.

Jostakin ihmeellisestä syystä johtuen sosiaaliviranomaiset pitivät tytön isää ja äitipuolta huoltajiksi sopivina, sillä mikään ei saanut muutakaan uskomaan. Jos tässä tapauksessa ei mikään ollut tarpeeksi vakuuttamaan lastensuojelun tarpeesta, niin mikä olisi riittävää? Voiko tästä enää kovin paljon pidemmälle mennä, ja onko lapsen edun mukaista antaa mennä näinkään pitkälle?

Ihminen sisälläni

Koville joutuu ihmisen ajatusmaailma, jos itseni tavoin uskoo jokaisen ansaitsevan puolueettoman oikeudenkäynnin, näkee  oikeaksi ajattelun ”syytön kunnes toisin todistetaan”, vastustaa kuolemantuomiota eikä usko pahuuteen. En ole minä sen enempää kuin kukaan muukaan oikeutettu poikkeuksiin, eli sivaltamaan toisaalla enempää kuin muualla. En siis oikeastaan saisi tämänkään tapauksen kohdalla sortua eri ajattelutapaan kuin muulloinkaan.
Mutta sorrun silti, sanomaan ainakin jotakin ajatusmaailmaani kyseenalaistavaa. Niin suuren vääryyden, turhan kuoleman ja järjettömän pahuuden näen tässä tapahtuneessa.
Mielestäni on oikein, että tytön isä hakattiin vankilassa. Se on osoitus paljon parjattujen rikollisten inhimillisyydestä ja heidän hyödystään tietyissä asioissa yhteiskunnassa. Muiden melutessa halustaan päästä käsiksi kyseisiin vanhempiin, vankilassa edetään sanoista tekoihin. Hyvin tehty! Siitäkin huolimatta, että poliisi on pyytänyt asian suhteen varovaisuutta, aion ihan suoraan olla tyytyväinen epäihmisen saamasta kohtelusta.
Tytön isä ansaitsi jokaisen iskun, ja ansaitsisi enemmänkin. Hänet kuuluisi viedä sen kuuluisan saunan taakse.

Tällaisen asian tapahtuessa ymmärrän jopa kuolemantuomion hetkellisesti, ainakin omaisia jotka vaativat kuolemaa rakkaansa murhanneelle. Minä, joka vihaan myötäsuremista tuntemattoman ihmisen kuollessa, kuitenkin jopa siihen olen sortunut. Pienen tytön joutuessa käsittämättömän pahuuden uhriksi, olen hetkellisesti luopunut kaikista tähänastisista ajatusmalleistani. Miksikö? Koska lapsen ei kuuluisi joutua vastaavaa kokemaan. Sellainen menee yli kaiken käsityskyvyn ja ymmärrettävissä olevan, joten olisin hirviö itsekin ellen ymmärtäisi tytön elämätöntä elämää surra edes vähän. Tai hänen kohtalonsa aiheuttaneille toivoa suurinta mahdolllista tuskaa, häpeää, ikuista kadotusta ja yhteiskunnasta poistamista.

Minäkin olen vain ihminen.

 

 

Vastaa