«

»

Jou 14 2012

Avatar of Lotta

Hyvyys, vaalikaamme sitä itsessämme. Miks pitäis?

LM010Joskus pääsee unohtumaan, että mitä hyötyä siitä ”hyvänä” ihmisenä elämisestä on? Siis sillä tavalla elämisestä, että ottaa muut huomioon ja edes jotain tässä maailmassa kunnioittaa materian haalimisen ja vallan sijaan.

Kun tosissaan rehellisyyttä arvostaa, se kääntyy aina vastaan. Olet liian suorapuheinen ollessasi rehellinen. Tai sitten siedät vittuilua aivan liian pitkään, koska rehellisyyttä arvostat. Kun toinen avautuu, hänhän on vain rehellinen. Olkoonkin niin, että samalla hän tulee haukkuneeksi vaikka ja miksi, siihen on kaikilla oikeus. Rehellisyyteen nimittäin. Joten antaa palaa, hyvä ihminen on kovin hyvillään rehellisyyteen törmätessään.

Niin, sellaista on rehellisyyden arvostaminen. Rehellisesti sanottuna se on tyhmin veto ikinä. Olla rehellinen. En suosittele. Jos ei mitään piilossa lojuvaa saastaa löydy jäljiltäsi, sitä kaivetaan esiin väkisin. Ja kun ihmiset saavat vapaat kädet,  voi voi… Rehellisyytesi kuvottava puhtaus on äkkiä uskomattoman paksun paskan peitossa. Onneksi olet ollut itsellesi rehellinen. Jee.

Jos on nöyrä, niin huh huh, minkä virheen tekeekään. Nöyrää yrittää joka ikinen vedättää. Eikä nöyrän kuulu siitä olla moksiskaan. Hyvä ja nöyrä ihminen kun on tietysti rauhallinen myös, ja aina valmis syvälliseen pohdintaan. Hyvä ihminen nöyryydessään ymmärtää miksi häneltä on kaikki viety. Hän on sen itselleen pohdiskellut selväksi. Miksi häntä sorretaan ja halutaan lannistaa, se ei mietitytä. Se kysymys on saanut vastauksensa.  Ei muut pahalla, heillä vain on paha olla. Ymmärrystä he tarvitsevat, ja hyvällä ihmisellähän sitä riittää. Ja tuo kaikki luo lisää nöyryyttä, syvyyttä, enemmän aitoa ihmistä. Jee.

Jos et reagoi kaikkeen odotetulla tavalla vaan yrität nousta totutun yläpuolelle, olet ylimielinen. Olet pelle ja pelkuri, ja päähän potkittavaa mallia. Mutta sekin vahvistaa hyvää ihmistä tietysti vain sekin. Eihän ihminen ole mitään ilman kipua ja tuskaa, jokainen potku päässä kertoo potkijan heikkoudesta. Rohkein ja vahvin makaa maassa, ei suinkaan heikoin. Siinä potkuja ottaessa vastaan, voi tyytyväisenä myhäillä omalle onnistumiselleen. Ihmisenä kun on hyvä ja rehti, on syytä hymyyn.

Ehkä siitä tulee se viisaus, kun kustaan nilkoille koko ajan ilman että alentuu samalle tasolle reagoimalla jotenkin. Nöyryys tekee viisaaksi, eli kai se on sitten juurikin tuossa. Se viisauden suurin totuus.

Siinä kun tyhmenee koko ajan, kun potkuja satelee kaaliin. Lopulta tulee niin tyhmäksi, että ei edes välitä siitä faktasta, että kukaan ei tiedä mitä oikeasti ja ihan todella tuolla hyvyydelläsi saavutat.

Kun sinnikkäästi itsessään ihmisyyttä vaalii, niin sen pitäisi olla upeimmista upein piirre. Kun muistaa ottaa lähimäiset huomioon, ihmisyys se vaan kasvaa ja ylitsepursuaa. Jee. Mitäs mä sillä kaikella ihmisyydellä teen, kun siitä ei juuri kukaan hevon haarovälin vertaa ymmärrä? Itse voin kaikessa ihanassa ihmisyydessäni kieriskellä. Jee jee. Itse kun tietää olevansa plaa plaa plaa, se riittää. Kun aamuisin voi katsoa peiliin, tietää olevansa plaa plaa niin vitun vattu.

Okei, kyllä mä tän snaijaan.

Kirjoittajasta

Lotta

Blogini aloitti blogipalvelun alaisuudessa kesällä 2010. Hyvin nopeasti huomasin, että tavallinen blogi ei riittänyt tarkoituksiini. Pian blogi siirtyi oman domaininsa alle. Kirjoitin ensimmäisen kirjani 8-vuotiaana. Merkityksellisen tuosta lapsen kyhäelmästä tekee se, että tarina oli itse rakentamani ja piti sisällään selkeän juonen. Kirjassa on monta sivua kirjoituskoneella naputeltua tekstiä, oikeaoppisiin lukuihin jaettuna. Kirja sisältää monia sivistyssanoja, joita tuon ikäinen yleensä ei käytä. Olen siis kirjoittanut niin kauan kuin muistan, mutta en ole löytänyt itseäni julkaisevana kirjoittajana. En ennen tämän sivuston luomista. Toteutan parhaillaan suurinta unelmaani. Kirjoitan todellisesta elämästä, vaikka oma tapani sen näkemiseen ei kaikkia miellytä. Näissä kirjoituksissa pääosissa ovat todelliset ihmiset, hekin joiden olemassaolo usein yritetään unohtaa.