«

»

Hel 19 2011

Paskan verran ihmisyyttä

Kun mieheni ilmoittaa puhelimessa kertovansa hyviä tai huonoja uutisia, tulossa voi olla aivan mitä tahansa. Joskus huokaisen helpotuksesta uutisen ollessa pienenmmän mittakaavan asioita, kun aina varautuu kuulemaan jotakin mahdollisimman huonoa. Joskus nimittäin putoaa todellisia pommeja, sellaisiakin jotka vain tämän tilanteen vuoksi pommin lailla vaikuttavat. Koska kaikesta aina löytyy hyvää, niin en suinkaan koe olevani onneton. Elämästäni ei nimittäin jännitystä ainakaan puutu. Eikä rinnalla ole ihmistä jota tuijottaisin miettiessäni onko meillä aitoa välittämistä suhteessamme. Sitä on nyt monin tavoin osoitettu ja uskoa siihen koeteltukin. :)

Tässä tilanteessa asioiden tärkeys ja kokoluokka muuttuvat täysin, sillä minun täytyy opetella ymmärtämään erot omassa ja puolisoni tilanteessa. Olen muutaman vuoden sitä opetellut sen siltikään olematta kovin helppoa. KUn uutinen osoittautuu vaikkapa kaiken alkuhehkutuksen jälkeen odottamaani jymyiloa huomattavasti pienemmäksi, en suinkaan ilmoita olevani pettynyt. Pidän mielessäni sen seikan, että toiselle siellä suppeammassa liikkumatilassa uutinen on ollut kaiken hihkumisen arvoinen.

On totta, että jos perheestä yksi lusii, niin silloin lusii koko perhe. Itselleni ei siltikään tulisi mieleen heittäytyä surkeuteen ja uhriksi ollessani toisen elämässä vapaaehtoisesti osallisena. Jos vankeus olisi minulle jatkuva koettelemus, lähtisin pois kokonaan. Itseni vuoksi tietysti, mutta ennen kaikkea sen todellisen vangin vuoksi. Näen itsekkäänä ja täysin turhana toisen rinnalla olemisen jos on tukijan sijasta ainoastaan omaa kurjuuttaan esille tuova osapuoli. Vaikka yhdessä olemme tähän elämänvaiheeseen suhteemme päättäneet sijoittaa, emme missään nimessä jaa tuntemuksiamme täysillä. Se on ilmiselvää, sillä vapaudella ja vankeudella on ero.

Hyviin uutisiin lukeutuu esimerkiksi pääseminen tulo-osastolta pois. Se on todella upea uutinen monen viikon odottelun jälkeen. Pitkältä se on tuntunut siksi, että puhelimen välityksellä päivä päivältä kuuli oman puolison masentuvan enemmän ja enemmän. Se on raastavaa, varsinkin kun tuntuu että ei osaa sanoa aina tarpeeksi piristäviä asioita. On taitolaji toisinaan repiä hyviä uutisia ylipäätään mistään, kun puoliso on vankilassa tuhlaamassa arvokasta elämäänsä täysin väärin perustein, mutta kaikkeen oppii. Ja kaikkeen opettelee, jos on pakko. Yllättävän nopeasti ymmärtää mitkä asiat telkien takana olevalle ovat niitä tärkeitä. Hyviä uutisia juhlii kuin viimeistä päivää, vaikka itselleen uutiset eivät tuntuisi suuren luokan onnenpotkulta.

Tällä viikolla hyviä uutisia siis saapui. Kyseessä oli juuri tuo tulo-osastolta pois pääseminen. Odotellessaan sijoitusvuoroaan vankilaan saapuvat vangit viettävät aikansa oloissa, jotka ovat monella tapaa pykälien mukaan jo ihmisoikeuksia rikkovia. Mutta minkäs teet, kun on vankiloihin niin kova tunku? Jos tiedustelee taholta kuin taholta syytä ala-arvoisiin oloihin, saa vastaukseksi voimattomuuden vankien määrän edessä.
Kolme miestä asuu siis muutaman neliön kopissa, joka on alkujaan tarkoitettu kahdelle hengelle. Kahdellakaan henkilöllä tila ei ole järin suuri, mutta väliaikaismajoituksessa sallitaan pienempi neliömäärä kuin muuten vangeille on määrätty. Tilan puutteessa kolmannen vangin saa sijoittaa lisää tilaa nielemään, väliaikaisesti tietysti. Väliaikainen tosin on yksi laajoista käsitteistä kaikkien laajojen käsitteiden maailmassa.
Yhtä tuntia lukuunottamatta, jonka vangit saavat ulkoilla, he käytännössä istuvat kylki kyljessä liian pienessä sellissä. Eikä vain päiviä, vaan jopa viikkoja. Sijoittelu on niin aikaa vievää ja vaikeaa, ilmeisesti.

Käsittämätöntä, että meidän niin kaikin puolin loistava valtiomme ei saa vankeinhoitoa kuntoon, vaan levittelee käsiään vankien oloja käsittelevissä asioissa.

On aivan sama, mikä on kenenkin mielipide vankien oloista tai heidän ansaitsemistaan asioista, sillä niistä on olemassa määräykset joita kuuluisi noudattaa. Jos meidän valtiollamme on vaikeuksia saada vangit mahtumaan vankiloihin ilman että ihmisoikeuksia rikotaan, asialle olisi syytä tehdä jotakin. Hyvä uutinen kun ei ainoastaan ollut tulo-osastolta pois pääseminen, vaan se, että mieheni pääsee siipeen jossa sellissä on juokseva vesi. Vessa on luksusta, kun toisaalla vankilassa lattialla on astia tarpeiden tekoa varten.

Hyvät uutiset on todellakin hyviä tilanteessa, jossa naurut on välillä aika vähissä. Se, että saa paskantaa arvokkaasti, on niitä hyviä uutisia. Vessan kuuluisi olla itsestäänselvyys, mutta meille se on juhlan aihe. Otetaan kuitenkin irti positiivisena asiana se, että ilman mahdollisuutta paskasangon kaveriksi joutumisesta, nämä uutiset eivät olisi olleet hyviä uutisia vaan aivan odotettuja sekä tylsiä.

Joten kiitos Helsingin vankilalle, hyvät uutiset pelastivat päiväni!

Vastaa