«

»

Hel 09 2011

Avatar of Lotta

Miehet haluavat seksiä, so what?

Mies ei ole yksinkertainen olento, ei tunnepuoleltaan eikä älyltään. Miesten ajatellaan sitä olevan, sillä nainen ei miestä yrittäessään ymmärtää osaa muutakaan selitystä keksiä. Miehet ovat erilaisia kuin naiset ja se täytyy ymmärtää. Eikä vain sanoa ymmärtävänsä vaan todella sisäistää.

Mies on erittäin helppo ja mahtava ystävä tai elämänkumppani jos tarjoat todella kumppanuutta etkä vastustajaa. Tässä olen itsekin mennyt vikaan luullessani että kumppanin kanssa täytyy joka asiasta vääntää kättä, kun parempaan lopputulokseen pääsee vähemmällä itkullakin.

Miehille ja heidän tavoilleen täytyy antaa tilaa ja heille mahdollisuus toteuttaa itseään. Miehet haluaisivat monien asioiden sujuvan mutkattomammin, varsinkin naisten kanssa toimiessaan. He eivät yleensä kaipaa pelejä, juonittelua ja turhaa taistelua. Eivät samalla tavalla kuin naiset, jotka turvautuvat helposti kieroihin keinoihin. He sanovat suoraan mitä ajattelevat tai haluavat, mutta koska se on yleensä jotakin mitä nainen ei halua kuulla tai ymmärtää, miehen tapa ilmaista itseään on naisen mielestä aivan tökerö ja asiaton. Miehiltä vaaditaan suoruutta, avoimuutta ja ties mitä kaikkea heiltä tivataankaan, mutta he saavat loppujen lopuksi antaa vain oikeita vastauksia. Ei suinkaan puhua omista ajatuksistaan.

Olen lapsesta saakka tuntenut vastakkaisen sukupuolen turvallisempana ja mukavampana seurana. Olen tähän päivään asti viettänyt suurimman osan elämästäni heidän ystävänään, ja tietysti myös kumppaninaan. Olen säilyttänyt monia ystävyyssuhteita lapsesta saakka joten olen monelle miespuoliselle myös uskottu. Kuulen usein miesten olevan hukassa ja pulassa naisten vuoksi. Miehet eivät tiedä mitä heiltä halutaan tai missä he tekevät väärin. He melkein kuin pelkäävät naisia toisinaan, sillä eivät koskaan voi tietää mitä on odotettavissa. Olen monia kertoja kuullut samoja asioita eri miesten suusta, ja siksi koen kirjoittavani kokemuksesta.

En sano naisten olevan huonompia ihmisiä, en tietenkään. Mutta naiset ovat minun näkemykseni mukaan unohtaneet monessa asiassa järjen käytön ja sen niin sanotun omalla painolla etenemisen. Hirveästi naiset tuntuvat keskittyvän kiertelyyn ja joka asian tulkitsemiseen, sekä muihin aikaa vieviin asioihin. Helppo ratkaisu olisi usein tarjolla kun vaan pysähtyisi ja punnitsisi asioita järjellä. Olen tehnyt itsekin virheitä miesten kanssa; onneksi olen nähnyt jälkikäteen mitä olisin voinut  tehdä toisin.
Kuuntelen paljon naisten ympärilläni puhuvan ongelmista jotka eivät ole ongelmia alkuunkaan, ainakaan niin suuressa mittakaavassa kuin asia esitetään. On totta, että naiset eivät saa miestä puhumaan tai naisen toivomalla tavalla suhtautumaan naista harmittaviin asioihin. Mutta mies yleensä ei tiedä mitä hänen kuuluisi vastata jotta nainen olisi tyytyväinen. Kaikissa suhteissa joita ympärilläni setvitään, tuntuu olevan kyse juuri naisen tyytyväisyydestä. Naisen tunteet ja naisen vaatimukset ovat esillä paljon enemmän kuin miesten toiveet. Ne suhteet, joissa miehen tarpeet myös huomioidaan ja joissa eletään jalat maassa, sujuvat paljon paremmin. Tai ainakin ongelmista ilmeisesti puhutaan keskenään, sillä ongelmia ei jatkuvasti puida muiden kanssa.

Naiset ovat hiljalleen tuominneet miehisyyden ja siihen kuuluvat asiat naista alentavaksi uskomattoman monin tavoin. Aivan kaikesta mahdollisesta saadaan väännettyä asia joka on suunnattu naista vastaan. Voidakseen edes joten kuten saada naisen lähelleen, ovat miehet pakotettuja tyhjiin lupauksiin sekä rakkaudentunnustuksiin, peleihin ja lepertelyihin. Ja sen seurauksena he sitten ovat juuri sitä mitä naiset eivät haluaisi heidän olevan. Eli epärehellisiä.

Mies ajattelee seksiä paljon. Se asia niistä kaikista asioista joista heitä syytetään, pitää paikkansa. Kukaan mies ei ole tosissaan minulle ainakaan muuta väittänyt enkä ole muuta olettanut.

Mies ei ole tunteeton vaikka seksi olisi usein mielessä naisen halutessa suhdetta muulla tavalla kehittää. Seksihän on myös tunteiden ilmaisua ja vieläpä erittäin tärkeää sellaista. Naisen ei pitäisi ottaa seksin ehdottamista loukkauksena sen tullessa omasta mielestä väärään aikaan. Mies ei varmasti tarkoita sillä mitään laskelmoitua pahaa naiselle. Olen itse ainakin luopunut ajatuksesta, että miehet aivan kaikessa tähtäisivät pahoittamaan mieleni tai toimisivat minua satuttaakseen. Miksi ihmeessä mies eläisi naisen kanssa jos niin paljon häntä vihaisi? Lisäksi on oikeastaan itsekästä naiselta kuvitella, että kaikki miehen elämässä pyörisi naisen elämän tuhoamisen ympärillä.

Tilanteessa jossa nainen haluaa jutella mutta mies haluaakin seksiä, nainen yleensä raivostuu koska ei koe itseään arvostettavan. Mutta kuka saneli säännön että naisen halun ja tarpeen täytyy olla se jota ei saa ohittaa? Saako miehen seksihalun sivuuttaa mutta silti tuputtaa itselleen tärkeämpiä asioita tilalle? Mitäpä jos nainen osoittaisi olevansa panostamisen arvoinen ja suhteen tilasta puhumisen olevan tärkeää, tekemällä itsestään jotakin jonka mies haluaa elämässään pitää? Vain tekemällä miehen olon mukavaksi. Olisiko se häviö ja sorrettuna elämistä? Se on juuri miehen tuntemista ja miehen kanssa toimeen tulemista, kun halutessaan jotakin itselleen on valmis tekemään asiat molempia tyydyttävällä tavalla. Toisen saa kuuntelemaan kun myös hänen toiveitaan ottaa huomioon. Miehet ovat toiminnan ihmisiä, joiden teot usein kertovat sen mitä joku muu selittää tuhansilla sanoilla. Mies ehkäpä osoittaa tunteidensa laatua halutessaan seksiä mutta se ei ole alentavaa. Jos nainen vierellä ei tee onnelliseksi ja ole tärkeä, mies ei tule kotiin intohimoa uhkuen. Ei todellakaan. Miehen himot parhaiten pitää yllä heitä haluava, heitä himoitseva ja heitä arvostava nainen. Tunteet, hyvät ihmiset. Tunteet ne ovat pelissä miehilläkin, mutta he eivät tee tunteista asiaa joka alkaa olla jo epämiellyttävä niiden jatkuvan vatvomisen takia. En sano, että miehet eivät tunteista puhuisi tai ajattelisivat ainoastaan seksiä. Heille usein toimivan suhteen suuri tukipilari kuitenkin on se miten sujuu seksuaalinen puoli. Ja he ovat aivan oikealla tiellä, minun mielestäni. Mitä hyötyä on vatvoa syvällisempiä asioita, jos edes luonnollisin puoli ei ole kunnossa?

Mitä mies kuulee usein? Että ei ota naista huomioon,  että ei arvosta naista, että ei kuuntele, että ei saa edes yhtä naisen pyytämää asiaa tehtyä oikein. Onko nainen pysähtynyt miettimään onko kaikki asiat joista tehdään suurempi kuin olisi tarve, edes niin tärkeitä suhteen kannalta?  Mites se miehen huomioon ottaminen ja arvostus, joka unohtuu usein kokonaan siinä sivussa kun kärpänen muuttui härkäseksi? Sotaan ei pitäisi lähteä liittolaista vastaan. Sotaan jos kuitenkin päätyy ja haluat itsellesi tietä silottaa, älä tee toisen oloa tukalaksi ja itsestäsi vihollista vaiheessa jolloin vasta nostetaan kissa pöydälle. Jos valtio ehdottaa päämiesten tapaamista, ei ole oikea hetki ydinpommille. Parisuhde ei ole sota, mutta kaksi itsenäistä yksikköä kylläkin. Ja jos haluaa toisen olevan liitossa kanssaan, täytyy tehdä asioita jotka tekevät liitosta hyödyllisen. Onko tämä niin vaikeaselkoista? Tuntuu että hyvin yksinkertaista asiaa on kamalan hirveä selittää. Miehen pitäminen onnellisena ja helppona kumppanina on helpompaa, kuin mitä naiset ovat siitä tehneet.

Alan uskoa olevani niitä harvoja naisia, joka ei häpeä olla nainen. Niin paljon muiden naisten tahoilta saan osakseni tuhahtelua ja kulmien kohottelua jos sanon arvostavani vanhanaikaisia ajatuksia ja rooleja. Miehen ja naisen välisistä eroista pitäisi olla ylpeä ja niiden hienoja puolia pitää arvossa, eikä kaikin tavoin niitä yrittää häivyttää. Tasa-arvoa kannatan totta kai, ja samoja mahdollisuuksia kaikille työelämässä sekä muuallakin. Mutta tasa-arvoa ei voi saada naisille, jos naiset eivät ole naisia sen saavuttaessaan. Totta kai rooleja pitää vaihtaa ja kaikenlaiseen kyetä, mutta naisellisuudesta ei saa tehdä häpeällistä asiaa. Eikä varsinkaan miehiä ja miesten elämää mollata.

Minä rakastan miehiä ja olen joskus kateellinen että en voi pissata seisaaltani. Muuten oikeastaan en kaipaa muutosta siihen, että olen nainen.

Kirjoittajasta

Lotta

Blogini aloitti blogipalvelun alaisuudessa kesällä 2010. Hyvin nopeasti huomasin, että tavallinen blogi ei riittänyt tarkoituksiini. Pian blogi siirtyi oman domaininsa alle. Kirjoitin ensimmäisen kirjani 8-vuotiaana. Merkityksellisen tuosta lapsen kyhäelmästä tekee se, että tarina oli itse rakentamani ja piti sisällään selkeän juonen. Kirjassa on monta sivua kirjoituskoneella naputeltua tekstiä, oikeaoppisiin lukuihin jaettuna. Kirja sisältää monia sivistyssanoja, joita tuon ikäinen yleensä ei käytä. Olen siis kirjoittanut niin kauan kuin muistan, mutta en ole löytänyt itseäni julkaisevana kirjoittajana. En ennen tämän sivuston luomista. Toteutan parhaillaan suurinta unelmaani. Kirjoitan todellisesta elämästä, vaikka oma tapani sen näkemiseen ei kaikkia miellytä. Näissä kirjoituksissa pääosissa ovat todelliset ihmiset, hekin joiden olemassaolo usein yritetään unohtaa.